Periksi ei anneta, ennen ku sydänkäyrä on suara =) |
-
sunnuntai 26. tammikuuta 2014
Tota puhelua on kestäny nyt jo toista tuntia! Ku emäntä soittaa äidilleen (Mummikalle), mä edustan sille sillon vaan kotieläintä. Nää puhelut on nimittäin niin suhteettoman pitkii, et on suorastaan törkeetä olla huomioimatta mua niiden aikana. Mä käyn välillä kommentoimassa, et nyt kuule tulee kallis puhelinlasku, jos et jo lopeta. Niillä on kyllä kotisoitto, et voivat pitää auki linjaa vaikka kax-neljä-seiska… Mä en ymmärrä miten niillä riittää sitä jauhamista. Eihän kenenkään leuat kestä tollasta suun pieksentää! Joskus niillä on niin elävät keskustelut, et saattavat siinä puhelun aikana ihan jopa yökkiä, On ne nauraneetki niin, jotta on tippa silmässä ja toinen housussa =) Sen vaan sanoin, että niin on tytär ja äiti samasta puusta veistelty, puhelin addikteja molemmat. Ei ole napanuorakaan vielä katkennu, vaikka välimatkaa on liki 400 kilsaa. Niitten touhut on joskus niin käsittämättömän sekavia ja sairaita, että avohoito ei ehkä oo enää paras vaihtoehto! Mutta niinhän sitä sanotaan, että nauru pidentää ikää ja tää tutkapari ei äkkiseltään sitte nitkahdakkaan. Murehtivat vaan, jotta naururyppyjä on niin paljon ja ryppyrasvaa ostetaan joka kerta lisää, ku ovat yhdessä kaupassa. Mä oonki ihmetelly, mitkä noi potkukelkan urat on tuos molempien naamas, mut seki selvis sitte lopulta. =) Kyllä elämä on ihanaa!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti