-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tota puhelua on kestäny nyt jo toista tuntia! Ku emäntä soittaa äidilleen (Mummikalle), mä edustan sille sillon vaan kotieläintä. Nää puhelut on nimittäin niin suhteettoman pitkii, et on suorastaan törkeetä olla huomioimatta mua niiden aikana. Mä käyn välillä kommentoimassa, et nyt kuule tulee kallis puhelinlasku, jos et jo lopeta. Niillä on kyllä kotisoitto, et voivat pitää auki linjaa vaikka kax-neljä-seiska… Mä en ymmärrä miten niillä riittää sitä jauhamista. Eihän kenenkään leuat kestä tollasta suun pieksentää! Joskus niillä on niin elävät keskustelut, et saattavat siinä puhelun aikana ihan jopa yökkiä, On ne nauraneetki niin, jotta on tippa silmässä ja toinen housussa =) Sen vaan sanoin, että niin on tytär ja äiti samasta puusta veistelty, puhelin addikteja molemmat. Ei ole napanuorakaan vielä katkennu, vaikka välimatkaa on liki 400 kilsaa. Niitten touhut on joskus niin käsittämättömän sekavia ja sairaita, että avohoito ei ehkä oo enää paras vaihtoehto! Mutta niinhän sitä sanotaan, että nauru pidentää ikää ja tää tutkapari ei äkkiseltään sitte nitkahdakkaan. Murehtivat vaan, jotta naururyppyjä on niin paljon ja ryppyrasvaa ostetaan joka kerta lisää, ku ovat yhdessä kaupassa. Mä oonki ihmetelly, mitkä noi potkukelkan urat on tuos molempien naamas, mut seki selvis sitte lopulta. =) Kyllä elämä on ihanaa!

Periksi ei anneta, ennen ku sydänkäyrä on suara =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti