-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

-"Oon kattonu täs jonku aikaa, ku isäntä seisoo pihalla rakettireppu seljäs! Eihän tosta ny mitää tuu. Taitaa painoa olla liikaa, ku äijä ei heilaha mihinkää noi kumpparit jalaas." -"Manu! Vähänkö soot urpo. Toi ei oo mikään rakettireppu, son lehtipuhallin." -"Ai on vai? Ihmettelinki, et jos se tolla lähtee ilmahan, ni takaperin menöö."

                       

Ai saakeli! Mihinä mun korvat on? Tän täytyy olla nyt jotain vakavaa, ku Metukkaki näyttää tavallista hoopommalle. Jos aamulla alkaa porkkana maistumaan, sitte on jänisrutto iskenny.

      

"Ai että mun sieluni lepää näissä vaahteranlehti ruusuissa. Non niin kauniita ja mul on taiteellista silimää. Emäntä tekee niitä ihan hujauksessa ja mä nakkelen ne sitä mukaa lattialle ja yhteistyössä Manun kanssa... hän levittää ne sit kiireesti pitkin kämppää. Ihana kävellä kuulkaa "ruusujen" seassa, nyökytellä ku sätkyukko päätää, ku alamaiset ihasteloo."

             

-"Manu voitko sä päästää jo pois mut täältä? Sä et voi pitää mua vankina täällä enää kauaa. Mä huudan kohta ihan saakelin lujaa apua." -"Älä vingu siellä. Mä tukin sun ihon umpeen, ettet huomaakkaan. Mitäs söit mun evähät." -"Sä tiedät, et moon heikkona seitihi ja mä en voi kontrolloida sillon mun käytöstä." -"Ihan sama! Pysyt ny siellä rönös niin kauan, et pyydät ees anteeks." -"No ei mul kyl oo kiire mihkään. Vattaki on niin törkeen täynnä..."

 
                            

-"Tsiisus, moon varmaan laihtunu! Katto ny tätä roppaa. Tätä massaa on ainaki kilo vähemmän!" -"Niin varmaan. Soot laihtunu korkeintaan sata rammaa, jos sun kieles ylettää siitä selkärangan puolelle. Ikävä pudottaa sut todellisuutehe, tankki mikä tankki." -"Saankai mä ny haaveilla...

              

-"Hitto et on himmee olo. Saakelin pimiää, ettei tiedä onks yö vai päivä. Käys Metukka kattoo, onks meil ketää ees kotona." -"Ei mua ny kuule huvita. Istutahan ny täs ja kattellahan miten rumalta tää syksy näyttää." -"Meirän tarttee Metukka alkaa käyttää varmaan jotain vitamiinei ja mielellään suaraan suanehe." -"Kerranki samaa miältä. Tiputukseen vaan ja nukutus talven ylitte."

                   

"Ai kauhee! Mä en oo muistanu kertookkaa... Kesällä ku mentihin mummikan luokse autolla, mä näin jotaki todella järkyttävää matkalla. Kattelin siinä ohi vilisevää maalaismaisemaa ja siellä pellolla oli kuolleita lehmiä! Muutama seisoskeli vielä jaloilla, mutta moni oli kaatunu sinne maahan. Herra paratkoon, millanen ympäristökatastrooffi. Miettikää mikä leksa niistä lähtee sellasella kolkyt asteen helteellä."

 

"En se minä ollut! Se oli Pirkka" -"Täytyy myöntää, että voimaa on ku pienes kyläs, pysyis vaan sisäl " -"Perhana Mauno! Miten sä oot onnistunu saamaan tän tynnyrin nurin? Meinas tulla shitit housuhu, ku rysähti." -"Tää ny vielä mitään, mut ootas ku emäntä käy vaatehuonees, vetelin kaikki kylpypyyhkeet hyllyltä alaha." -"Sä oot aivan sakia! Mitä sun päässä oikeen liikkuu?" -"Älä muuta virka! Mun salattu sielunelämä on arvotus mulle itellekki."

                       

-"Voi saakelin saakeli tätä ilon päivää. Vihroinki tönö saatihin meille. Mä katton Metukka täältä sisältä mahuksää näistä reijistä kulkemaan. Mä kyl hulahdin ylimmältä tasolta alas asti ku saippua, mutta kyllä luonnon voimat saa auttaa, jos sä pääset sieltä. -"No? Kannattaako mun ees yrittää? -"Tietty. Mä voin kyl sitte antaa vauhtii, jos jäät jumihin." -"Mä uskon sen. Nyt sitte se iho umpehen. Sshhhh. Took ty mai händ."

                       

-"Ai kauhee, ooksää loukkaantunu?" -"Perhanan perhana ku täällä pelleillään taas. Mulla mikään oo..." -"Ai ne yrittää löytää sun kauan kadoksissa olleen keskivartalon! Toihan sopii sulle. Nyt vaan saunaan hikoilee." -"Miten mä ny saunaan voin mennä, ku moon ihan halvaantunu. Tää pitäs olla sulla. Sinähän se tornaado oot." -"Kokeilin jo, ei toimi mun päällä."

                               


                             

-"Miten hitoksen kova homma sulla on ollu, et oot saanu nuin monta pöllöö ja kui ne pysyy tuos kankaas?" -"Jukoliste Manu noita sun älynväläyksiä. Non litistetty värityskirjan väliin ja sit ku "mehut" on kuivunu ja väri tarttunu, pöllöt on vaan silitetty toho rättiin kiinni. Ristus sä tiedä mitään." -"Mä kuulen jotenki alentavan äänensävyn! Mä haluisin nähdä emännällä sellaset Metukan nahkasta tehdyt karvalapaset."

                       

-"Moon ettiny sua joka paikasta! Mis hitos soot Metukka oikeen ollu? Ja sä näytät vielä huanovointiselle!" -"Älä meuhkaa siinä. Oon ollu yläkerran vaatehuanees, vielä kauhialla räpellyksellä pääsin sinne hyllylle. Sielä moon köllötelly, ku kerran pääsin." -"Tjaa. Säkö sen ryminän sait aikaseks? -"Loikka oli täyrellinen, mut maha jäi matkalle ja vetelin kaikki pyyhkeet samalla alas. Sydän hakkas hullunlailla ja nukahin sitte sinne hyllylle. No ei siinä vielä mitään, mut unissani kierähdin ja kuperkeikalla pytosin hyllyltä pyykkikoriin. Sit mä kompastuin rappusissa ja tulin mahalaskulla alas asti ja pyörährin seljälleni tuohon tassanteelle. Nyt mulla sitte vilisee silmissä."

                                               

"Pilvisyys vaihtelee hitoksee ja ajoittain tuloo vettä ku Esterin hanurista. Lämpötila romahtaa vielä äkisti, jotta vilu kapajaa. FAK! Mä sitte vihaan syksyä. Puukki menöö sitte niin ruman näköseks ja mulle tuloo masennus. Tuohonku vielä lumi rämähtää, on loppu vuas piloolla."

-"Manu, mihinä se mun sinipunaane piipunrassi on? Ei sunkas se oo imuriin joutunu?" -"Ei oo. Mä näin sen siinä kaapissa, kumppareitten vieres." -"Älä kuseta! Mä en mee enää tohon lankaan. Viimeks väitit, et sieltä pääsee Narniaan ja kissan viikset. Istuin siellä viimeks tunnin ja ei tullu ku valosokeus se jälkehe." -"Älä urpo narise siinä. Hitto sun kanssas, ku opastas sokeeta miinakentällä!!! Mä tuun sun kans sinne. Mees ny sä ensin..."

                     

"Moon ny täs. Turha yrittää lähtiä mihkää. Mä tartten ny laatuaikaa ja meinaan saada sitä. Mut jos yrität nualla mun korvaa... siinähän nualet, en välitä."

                                       

Tuli tästä kuvasta mieleen... Penikkana mun persus oli emännälle pakkomielle (on vieläki) ja tarkisti aina mun takapualen joka kakkarykäsyn jälkeen. Nooh ei siinä vielä mitään, mutta ku meidän eläinlääkäri sano sille joskus et: "Sinä oot sen emo nyt ja emothan nuolee pentujensa pyllyt, joten rohkeesti vaan." Hyi saakeli. Nyt son alkanu pesee mua ja yrittää nualla mun korvaa...

                               

-"Kuinka susta ei oo taas mihinkää? Sähän valut siinä soffalla, ku sula suklaa! -"Manu! Mä oon just syäny ja mä en voi ny liikkuu. Anna mun hetki olla tässä, ni saat selkääs, sitä sä tunnut siinä kerjäävän." -"Hah. Tuolla syämisellä soot kohta koomassa. Söit vielä munki evähät." -"Hitto mä saan sun kanssas henkisii traumoi. Anna mun ny olla, mä oksennan kohta." -"Kuules lihava poika. Sun henkisyys on nyt ongelmista pienin. Sullon syämishäiriö!" -"Kuin myäs... anorektikko."

maanantai 29. syyskuuta 2014

Meidän omilta feispuukki sivuilta löytyy lisää meidän elämää ja hauskoja dialogeja tosielämästä. Että tervetuloa sinnekkin =)

                                https://www.facebook.com/manujamessi
https://www.facebook.com/manujamessi

-"Tuu Metukka tänne majaan mun kans. Tänne mahtuu loistavasti." -"Hei! Täälä takaan on joku reikä... Jotakin pyöreetä ja karvasta tuntuu. Hyi saakeli, mihinkähän mun koura oikeen osu." -"Irti jätkä mun persuksesta! Soot ihan sakia."



Toinen vierahista, Sanna, oli vähän hitaasti lämpeevää sorttia. Olisin ollu valmis suutelemaan heti, mutta sitä tais vähän jännittää. -"Hei daarlinki? Mitäs sulla on täällä suussa? Mansikka huulirasvaako? Arvaas mitä? Son mun lemppari tuoksu. Anna sitä mulle kans vähän. Laita vaan huulet törrölleen, mä saan siitä kyl itekki otettuu."

Hei muru! Mä tiiäkkö diggaan susta. Soot ihanan ujo =)



Meillä kävi tänään niitä vieraita, Anne ja Sanna. Osasivat jopa käyttäytyä hyvin. Emäntä sai suklaatia ja minä... niiiiin? Hetkinen! Mitäs minä sain? Sain lämmintä poskea kokeella ja pikkuusen siinä muutenki hiplaalla. Kiharaane tukka oli haastava haistella, ku noukka piti tunkia niin syvälle, jotta meinas aivan sinne tukkatarhaan hävitä koko miäs. Sainhan minä ja Metukka vielä silityksiä ja tolkuttoman paljon huomiota. Juurikin sitä, mitä tarvittee. Metukka tosin lämpes vähän jälkijunas, et jos ei järki pelaa, miten sitä voi olettaa, et järki juoksis vieraitten aikana yhtää sen nopiammin.

Voi hyvä tavaton sentään, tiesiks sää, jotta sun silimät menee kierohon ku mä teen näin?
Mä tutkin sun tukan sitte vielä, et oo paikallas.
Posket kokeilen sitte viimiseks, onko ne kovin elastiset.


Saamari! Isännällä oli tänään vapaapäivä ja se tiesi sitä, että imuri laulaa. Ukon ääni kuuluu alakerrasta ja yläkerrassa huutaa imuri... on se tavan Milla Magia! Täällä juostiin Metukan kans henki hapatuksis pitkin kämppää, jotta perskarvat pölisi ja maha maata viilsi, ku pakoiltiin imuria. Aaah! Vihdoinki hiljasta, joten antakaa mun syrjäytyy rauhassa


Emäntä jätti kellon ja tukkahärpäkkeen pöydälle ku meni suihkuun. Eipä ollu enää siinä, ku tuli pesulta! Ootin kotvasen aikaa, ku päätin tepastella hässäkkä suussa paikalle ja päästää emännän pinteestä... -"Tätäks sää oot ettiny? Son ollu koko ajan mulla. Ota siitä vaan kuule. Pikkusen se haisee kualalle ja hiaroin sitä, arvaa mihin..."


Kamala ku mua jännittää! Lauantaina meille tulee tuntemattomia ihmisiä ja ne tulee kattoo MUA tai meitä! Mitä hittoa? Emäntä sano, et pitäs osata sit käyttäytyy, mut minkä mä ny itelleni mahran? Mä toimin ja aattelen sitte vasta, ku tornado on pyörähtäny. Mä lupasin yrittää (paskat, laitan niin parastani)


"Voi anna mun kaikki kestää! Leikittiin Metukan kans piilosta ja olin telkkarin takana (missäs muualla) hengittämättä ja hiljaa. Se urpo kulki ohitte monta kertaa ja pälyili vaan lattialle. Oli sellanen olo, et olin ollu siellä ainaki vartin ja lähin kattelee mihin se sokia luovuttaja on jääny. Eipä ollu hualen häivää! Jätkä makaa reporankana soffalla ja kattoo telkkaa... Meinas paukahtaa taas verisuani päästä."



Tota holdinki otetta ei tartte Metukalle kyl enää käyttää, son raivostuttavan rauhallinen... Mä tartten kyl välillä tota rajua runttausta kainaloon, tosin mähän oon niin rauhallinen kaveri (paskan marjat)


No joo. Oonki aina ihmetelly miks Metukka on sellanen "paksu poika", seki mysteeri viimein selvis. Näemmä periytyvää (sori mutsi)


-"Messi! Onks sul joku uus haju turkis?" (nuuhkii ilmaa) -"Joo on. Tykkääkkö? (hymyilee pirullisesti) -"Haisee jotenki kananmunalle, yäk!" (yökkii) -"Älä ny! Se olit muuten sinä joka pieraasit unissas, pöljä." -"Sori Metukka, mä en tajunnu mikä paukahti."


-"Mauno! Onks silimät sialun ikkunat" -"Soot pässi. Silimistähän näköö, jotta onks sielä ketää kotona."


-"Lähes Metukka lätkimään siitä MUN PAIKALTA!" -"ÄLÄ HUUDA mulle! Sä oot nyt ihan rauhassa ja tasaat rytmin kohille. Sähän näytät ihan sekopäälle. Ku soot rauhottunu, etkä lätki mua, pääset tähän." -"Sä teet mut sekopäiseks... Mä tuijotan sua tässä nyt ja SÄ voit valmistautuu äkki lähtöön."


Voisko joku jeesata? Mulla paukahti joku paikka venytyksen yhteydessä ja moon ny jumis... FAK! Nyt joku tänne ja vähän äkkiä. Mä voin vaikka halvaantuu, saakeli... Halooooo!!!


Mikähän näitä mun korvia oikeen vaivaa, ku mä en "kuule" aina mitä mulle sanotaan? (Heh he)


sunnuntai 31. elokuuta 2014

Olin syömässä ku taas pahaenteinen pärinä kuulu mun vierestä. Täähä on jo toinen kärpääne tänää. Mä mäkätin sille ja aloin tuijottaa sitä. Se pällisteli mua kaapin reunalla ja mä mäkätin vieläkin lujempaa. Eikö se emäntä tajua, jotta mä viestitän sille jotaki! No tulihan se viimein ja sanoin sille, et: "Ota äkkiä lehti ja liiskaa se. Mä vahdin. Ota vaan se isännän veikkaajan (mulle ihan sama) ja tempase sillä ronskisti vaan. Mä vahtasin matalana ja ääneti tilannetta siinä vieressä. "Fatam" ja emäntä huitas niin, että solisluut paukahti. Sitte se sano: -"PRKL! Nääkkö sä sitä? Karkuun pääsi." Mä nousin istumaan, vedin selkäni suoraks ja sanoin ihan ymmärrettävästi silmät selällään: - "HÄ!!!" Näinki kriittisessä tilanteessa, emäntää alko naurattaa.


Nyt ei oo satanu taas hetkeen, mut kelit on muuten ollu aika hanurista. Pekka Pouta puhuu lööperiä ja lupaa taas länteen sateita. Jonku asteinen trombi kävi ravistelemassa pihlajapuita, jotta marjat vaan ropaji. Tuuli teki pikkusen tuhojaan ja paisko männynkäpyjä mihin sattuu. Istuin ikkunalla ja kattelin kieppuvia oksan pätkiä ja mitä mun silmäni näkivätkään!? Tuulen riepottelemalla oksalla lensi tuttu matkaaja, se perhanan kiusaajaorava! Olipa rento näky kattoa sen rotan menoo. Toivottavasti tuuli nakkaa sen seuraavaan kylään.


"Tosta majava oravasta on päästävä eroon! Miten me saatas ämpäri tonne pihalle?" "Naapurilla on räystään alla, kui?" "Mä uittasin sen oravan siinä ämpärissä. Vesikidutus tekis sen suurelle egolle oikein hyvää. Sitte vois kaataa sen suuhun jotaki kemikaaleja, vaikka nestesaippuaa. Samalla tulis sen suu pestyä!" "Kauhee mikä sadisti sä oot. Mä voin pitää plussakorttia sen kaulavaltimolla ja tuijottaa syvälle sen silmiin, moon siin hyvä." "Jep, sä alat oppia. Saa orava pyytää anteeks, et haukku sua läskiks. Son mun yksinoikeus."


"Metukka kato! Tuol on taas toi perhanan rotta, joka käy aukomassa päätään sulle täs ikkunan alla." "Se mikää rotta oo, son orava." "Ihan sama, olkoon vaikka majava. Katteleppa se plussakortti jostaki." "Ei ollenkaan helppo tapaus, nopee ku nuoli ja yhtä paha suustaan ku sä." "Just! Mut kosto on sulonen. Hyvä ku kerroit mulle, et se kiusaa sua. Mä hoidan homman, en tiedä vielä miten."


tiistai 19. elokuuta 2014

Kolmas Nainen - Lautalla

        
Minä lautallani kellun
Ulapalla turhuuden
        
Melkein kuulen hiljaisuuden
Tunnen ihollani sen
 
        
Lokikirjaan rivin uuden
Ratokseni runoilen


              
            Päivän kauempana lapsuutta

                       
                                 Päivän matkan kauempana kotoa
                            Ja rivin kauempana totuutta
                                                                            
    
                                   
                                   Yhtä paljon tänään kaipasin
                                              Yhtä paljon tänään kuin eilenkin           
                                    Yhden löysin yhden kadotin

                            
                              Minä lähdin tyhjästä saaresta
                            Lähdin hataralla lautalla


                   
                            Alko sänki kasvaa


                     
                                Ja nahkaa aristaa


                     
                               Eväät loppu
                               Minä heikkenin


                     
                        Näin näkyjäkin


                   
               Menin sekaisin


                     
                     Enkä kaipaa enää
                    Ees juotavaa



                     
                          Yhtä paljon tänään kaipasin
                           Yhtä paljon tänään kuin eilenkin
                           Yhden löysin yhden kadotin