Messin kans ei vois kyl mennä rannalle. Huolestuneet ”kriinpiissin” miähet luulis sitä rantaan eksyneex valaax ja alkas kiireellä työntää sitä takas veteen. Onnex se ei käytä kuteita, varsinkaan verkkopaitaa. Tintithän luulis sitä talipallox ja nokkis sen hengiltä. Taivas että mä oon mielikuvituksellinen. Nää helteet...

Nyt on taas sellanen päivä, jotta Messin pärstä ottaa pattiin enemmän ku vähän. Mä voisin hommata meidän lekurilta vähän järeemmät nukutusaineet, jotta mä saisin olla ees hetken rauhas. Huumaisin ton harvinaisen kovapäisen elukan ja raahaisin tonne takapihalle marjapuskan alle. Katotaan mitä jätkä tuumaa ku alkaa vintissä taas valo palaa. (Pienikin kiusa…)

Messille löyty viimein oma laji. Pienenähän se paukutti roikkulelua ja uhkas hakata mut siinä sivussa. Haaveex jäi, mutta kyllä se osaa olla joskus pirullinen eläin. Emäntä laitto täs yx ilta kuminauhan perään sellasen karvapallon ja olisittepa nähny millasella valonnopeudella Messi rynni paikalle ja sen ilmalennon aikana se ehti paukuttaa palloa monta kertaa. Mitä nuorempana nyrkkeilyn alottaa, sitä paremmat mahkut on päästä ihan huipulle asti. Harrastaminen kannattas kuulemma aloittaa kuitenki nyrkkeilyseuras, mut mä oon just sopiva valmentaja Messille. Se on oppinu väistää mun iskui erittäin taitavalla tavalla. Nopeuttaki löytyy, vaikka ei uskois, onhan sillä tota elopainoa. Mut hartiat on leveet, ku ladon ovet. Tekniikkaa pitäs kyl vähän kehittää, on vähän liian naisellista läpsimistä, ku märjällä villasukalla läiskis menemään. Messille pitää saada uusia haasteita, sehän sen harrastamisen mielenkiintosex tekee. Pakko hommata itelle suojat hampaisiin.

Ei hitto! Mä muistan sen ku eilisen päivän, ku Metukka tuli meille. Aina oli joku mun ja Messin välissä, ettei päässy yhtään harrastaa lähikontakti lajeja ja taputtelemaan sen tattia. Se olis sietäny saara kunnon selkäsaunan heti, jotta tietäs kenen kanssa se oli telkemisissä. Se kuvitteli olevansa joku kovaki tekijä ja nyrkit pystyssä paukutti roikkulelua. Ohimennen se vielä tohti kuiskata mulle: ”Sä jätkä tuut saamaan niin turpaas!” ja iski lelua, jotta rystyset paukku. Mun olis tehny miäli iskeä nyrkillä sitä päähän. Vaikka siitä on aikaa jo kulunu, mun sappinesteet kiehuu edelleen ku mä muistelen sitä.

Voi hyvä tavaton sentään, miten kesän eka jäätelö voi ollakki näin hyvää. Iha menee silimätki kieroho. Metukka vetää kaikkia lajeja, mikä sille nyt ei kelpais, mut mun ehdoton suasikki on vanilja. Yx huano puali täs syämises on, kieli on ku raastinrauta, että jätskiä tarttuu niin paljon kiinni, jotta meinaa ihan ottalohkoo palella ja aivot jäätyä.

Heitin sappinesteet eteisen matolle aamulla, hitto että tuntu tosi vapauttavalta! Piti kyl kokeilla, toimiiko mun pulssi enää. Vähän jännittää, mut onnex toi materiaali on niin kiitettävää, ettei kyl pitäs jäädä mitään pysyvii vaurioit!

Saakeli! Nyt ei veri tahdo enää kiertää päässä. Ens kuun perästä on heinäkuu ja tyroksipalloja on tullu taivaalta jo kahdesti tänä päivänä. Viima tekee ilman viel tosi purevax, että ”kohti usvaista viimaa”!

Hymyile! Huomisesta tulee vielä pahempi.