-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Meidän omilta feispuukki sivuilta löytyy lisää meidän elämää ja hauskoja dialogeja tosielämästä. Että tervetuloa sinnekkin =)

                                https://www.facebook.com/manujamessi
https://www.facebook.com/manujamessi

-"Tuu Metukka tänne majaan mun kans. Tänne mahtuu loistavasti." -"Hei! Täälä takaan on joku reikä... Jotakin pyöreetä ja karvasta tuntuu. Hyi saakeli, mihinkähän mun koura oikeen osu." -"Irti jätkä mun persuksesta! Soot ihan sakia."



Toinen vierahista, Sanna, oli vähän hitaasti lämpeevää sorttia. Olisin ollu valmis suutelemaan heti, mutta sitä tais vähän jännittää. -"Hei daarlinki? Mitäs sulla on täällä suussa? Mansikka huulirasvaako? Arvaas mitä? Son mun lemppari tuoksu. Anna sitä mulle kans vähän. Laita vaan huulet törrölleen, mä saan siitä kyl itekki otettuu."

Hei muru! Mä tiiäkkö diggaan susta. Soot ihanan ujo =)



Meillä kävi tänään niitä vieraita, Anne ja Sanna. Osasivat jopa käyttäytyä hyvin. Emäntä sai suklaatia ja minä... niiiiin? Hetkinen! Mitäs minä sain? Sain lämmintä poskea kokeella ja pikkuusen siinä muutenki hiplaalla. Kiharaane tukka oli haastava haistella, ku noukka piti tunkia niin syvälle, jotta meinas aivan sinne tukkatarhaan hävitä koko miäs. Sainhan minä ja Metukka vielä silityksiä ja tolkuttoman paljon huomiota. Juurikin sitä, mitä tarvittee. Metukka tosin lämpes vähän jälkijunas, et jos ei järki pelaa, miten sitä voi olettaa, et järki juoksis vieraitten aikana yhtää sen nopiammin.

Voi hyvä tavaton sentään, tiesiks sää, jotta sun silimät menee kierohon ku mä teen näin?
Mä tutkin sun tukan sitte vielä, et oo paikallas.
Posket kokeilen sitte viimiseks, onko ne kovin elastiset.


Saamari! Isännällä oli tänään vapaapäivä ja se tiesi sitä, että imuri laulaa. Ukon ääni kuuluu alakerrasta ja yläkerrassa huutaa imuri... on se tavan Milla Magia! Täällä juostiin Metukan kans henki hapatuksis pitkin kämppää, jotta perskarvat pölisi ja maha maata viilsi, ku pakoiltiin imuria. Aaah! Vihdoinki hiljasta, joten antakaa mun syrjäytyy rauhassa


Emäntä jätti kellon ja tukkahärpäkkeen pöydälle ku meni suihkuun. Eipä ollu enää siinä, ku tuli pesulta! Ootin kotvasen aikaa, ku päätin tepastella hässäkkä suussa paikalle ja päästää emännän pinteestä... -"Tätäks sää oot ettiny? Son ollu koko ajan mulla. Ota siitä vaan kuule. Pikkusen se haisee kualalle ja hiaroin sitä, arvaa mihin..."


Kamala ku mua jännittää! Lauantaina meille tulee tuntemattomia ihmisiä ja ne tulee kattoo MUA tai meitä! Mitä hittoa? Emäntä sano, et pitäs osata sit käyttäytyy, mut minkä mä ny itelleni mahran? Mä toimin ja aattelen sitte vasta, ku tornado on pyörähtäny. Mä lupasin yrittää (paskat, laitan niin parastani)


"Voi anna mun kaikki kestää! Leikittiin Metukan kans piilosta ja olin telkkarin takana (missäs muualla) hengittämättä ja hiljaa. Se urpo kulki ohitte monta kertaa ja pälyili vaan lattialle. Oli sellanen olo, et olin ollu siellä ainaki vartin ja lähin kattelee mihin se sokia luovuttaja on jääny. Eipä ollu hualen häivää! Jätkä makaa reporankana soffalla ja kattoo telkkaa... Meinas paukahtaa taas verisuani päästä."



Tota holdinki otetta ei tartte Metukalle kyl enää käyttää, son raivostuttavan rauhallinen... Mä tartten kyl välillä tota rajua runttausta kainaloon, tosin mähän oon niin rauhallinen kaveri (paskan marjat)


No joo. Oonki aina ihmetelly miks Metukka on sellanen "paksu poika", seki mysteeri viimein selvis. Näemmä periytyvää (sori mutsi)


-"Messi! Onks sul joku uus haju turkis?" (nuuhkii ilmaa) -"Joo on. Tykkääkkö? (hymyilee pirullisesti) -"Haisee jotenki kananmunalle, yäk!" (yökkii) -"Älä ny! Se olit muuten sinä joka pieraasit unissas, pöljä." -"Sori Metukka, mä en tajunnu mikä paukahti."


-"Mauno! Onks silimät sialun ikkunat" -"Soot pässi. Silimistähän näköö, jotta onks sielä ketää kotona."


-"Lähes Metukka lätkimään siitä MUN PAIKALTA!" -"ÄLÄ HUUDA mulle! Sä oot nyt ihan rauhassa ja tasaat rytmin kohille. Sähän näytät ihan sekopäälle. Ku soot rauhottunu, etkä lätki mua, pääset tähän." -"Sä teet mut sekopäiseks... Mä tuijotan sua tässä nyt ja SÄ voit valmistautuu äkki lähtöön."


Voisko joku jeesata? Mulla paukahti joku paikka venytyksen yhteydessä ja moon ny jumis... FAK! Nyt joku tänne ja vähän äkkiä. Mä voin vaikka halvaantuu, saakeli... Halooooo!!!


Mikähän näitä mun korvia oikeen vaivaa, ku mä en "kuule" aina mitä mulle sanotaan? (Heh he)