-"Oon kattonu täs jonku aikaa, ku isäntä seisoo pihalla rakettireppu seljäs! Eihän tosta ny mitää tuu. Taitaa painoa olla liikaa, ku äijä ei heilaha mihinkää noi kumpparit jalaas." -"Manu! Vähänkö soot urpo. Toi ei oo mikään rakettireppu, son lehtipuhallin." -"Ai on vai? Ihmettelinki, et jos se tolla lähtee ilmahan, ni takaperin menöö."

                       

Ai saakeli! Mihinä mun korvat on? Tän täytyy olla nyt jotain vakavaa, ku Metukkaki näyttää tavallista hoopommalle. Jos aamulla alkaa porkkana maistumaan, sitte on jänisrutto iskenny.

      

"Ai että mun sieluni lepää näissä vaahteranlehti ruusuissa. Non niin kauniita ja mul on taiteellista silimää. Emäntä tekee niitä ihan hujauksessa ja mä nakkelen ne sitä mukaa lattialle ja yhteistyössä Manun kanssa... hän levittää ne sit kiireesti pitkin kämppää. Ihana kävellä kuulkaa "ruusujen" seassa, nyökytellä ku sätkyukko päätää, ku alamaiset ihasteloo."

             

-"Manu voitko sä päästää jo pois mut täältä? Sä et voi pitää mua vankina täällä enää kauaa. Mä huudan kohta ihan saakelin lujaa apua." -"Älä vingu siellä. Mä tukin sun ihon umpeen, ettet huomaakkaan. Mitäs söit mun evähät." -"Sä tiedät, et moon heikkona seitihi ja mä en voi kontrolloida sillon mun käytöstä." -"Ihan sama! Pysyt ny siellä rönös niin kauan, et pyydät ees anteeks." -"No ei mul kyl oo kiire mihkään. Vattaki on niin törkeen täynnä..."

 

                            

-"Tsiisus, moon varmaan laihtunu! Katto ny tätä roppaa. Tätä massaa on ainaki kilo vähemmän!" -"Niin varmaan. Soot laihtunu korkeintaan sata rammaa, jos sun kieles ylettää siitä selkärangan puolelle. Ikävä pudottaa sut todellisuutehe, tankki mikä tankki." -"Saankai mä ny haaveilla...

              

-"Hitto et on himmee olo. Saakelin pimiää, ettei tiedä onks yö vai päivä. Käys Metukka kattoo, onks meil ketää ees kotona." -"Ei mua ny kuule huvita. Istutahan ny täs ja kattellahan miten rumalta tää syksy näyttää." -"Meirän tarttee Metukka alkaa käyttää varmaan jotain vitamiinei ja mielellään suaraan suanehe." -"Kerranki samaa miältä. Tiputukseen vaan ja nukutus talven ylitte."

                   

"Ai kauhee! Mä en oo muistanu kertookkaa... Kesällä ku mentihin mummikan luokse autolla, mä näin jotaki todella järkyttävää matkalla. Kattelin siinä ohi vilisevää maalaismaisemaa ja siellä pellolla oli kuolleita lehmiä! Muutama seisoskeli vielä jaloilla, mutta moni oli kaatunu sinne maahan. Herra paratkoon, millanen ympäristökatastrooffi. Miettikää mikä leksa niistä lähtee sellasella kolkyt asteen helteellä."

 

"En se minä ollut! Se oli Pirkka" -"Täytyy myöntää, että voimaa on ku pienes kyläs, pysyis vaan sisäl " -"Perhana Mauno! Miten sä oot onnistunu saamaan tän tynnyrin nurin? Meinas tulla shitit housuhu, ku rysähti." -"Tää ny vielä mitään, mut ootas ku emäntä käy vaatehuonees, vetelin kaikki kylpypyyhkeet hyllyltä alaha." -"Sä oot aivan sakia! Mitä sun päässä oikeen liikkuu?" -"Älä muuta virka! Mun salattu sielunelämä on arvotus mulle itellekki."

                       

-"Voi saakelin saakeli tätä ilon päivää. Vihroinki tönö saatihin meille. Mä katton Metukka täältä sisältä mahuksää näistä reijistä kulkemaan. Mä kyl hulahdin ylimmältä tasolta alas asti ku saippua, mutta kyllä luonnon voimat saa auttaa, jos sä pääset sieltä. -"No? Kannattaako mun ees yrittää? -"Tietty. Mä voin kyl sitte antaa vauhtii, jos jäät jumihin." -"Mä uskon sen. Nyt sitte se iho umpehen. Sshhhh. Took ty mai händ."

                       

-"Ai kauhee, ooksää loukkaantunu?" -"Perhanan perhana ku täällä pelleillään taas. Mulla mikään oo..." -"Ai ne yrittää löytää sun kauan kadoksissa olleen keskivartalon! Toihan sopii sulle. Nyt vaan saunaan hikoilee." -"Miten mä ny saunaan voin mennä, ku moon ihan halvaantunu. Tää pitäs olla sulla. Sinähän se tornaado oot." -"Kokeilin jo, ei toimi mun päällä."

                               

                             

-"Miten hitoksen kova homma sulla on ollu, et oot saanu nuin monta pöllöö ja kui ne pysyy tuos kankaas?" -"Jukoliste Manu noita sun älynväläyksiä. Non litistetty värityskirjan väliin ja sit ku "mehut" on kuivunu ja väri tarttunu, pöllöt on vaan silitetty toho rättiin kiinni. Ristus sä tiedä mitään." -"Mä kuulen jotenki alentavan äänensävyn! Mä haluisin nähdä emännällä sellaset Metukan nahkasta tehdyt karvalapaset."

    

                       

-"Moon ettiny sua joka paikasta! Mis hitos soot Metukka oikeen ollu? Ja sä näytät vielä huanovointiselle!" -"Älä meuhkaa siinä. Oon ollu yläkerran vaatehuanees, vielä kauhialla räpellyksellä pääsin sinne hyllylle. Sielä moon köllötelly, ku kerran pääsin." -"Tjaa. Säkö sen ryminän sait aikaseks? -"Loikka oli täyrellinen, mut maha jäi matkalle ja vetelin kaikki pyyhkeet samalla alas. Sydän hakkas hullunlailla ja nukahin sitte sinne hyllylle. No ei siinä vielä mitään, mut unissani kierähdin ja kuperkeikalla pytosin hyllyltä pyykkikoriin. Sit mä kompastuin rappusissa ja tulin mahalaskulla alas asti ja pyörährin seljälleni tuohon tassanteelle. Nyt mulla sitte vilisee silmissä."

                                               

"Pilvisyys vaihtelee hitoksee ja ajoittain tuloo vettä ku Esterin hanurista. Lämpötila romahtaa vielä äkisti, jotta vilu kapajaa. FAK! Mä sitte vihaan syksyä. Puukki menöö sitte niin ruman näköseks ja mulle tuloo masennus. Tuohonku vielä lumi rämähtää, on loppu vuas piloolla."

-"Manu, mihinä se mun sinipunaane piipunrassi on? Ei sunkas se oo imuriin joutunu?" -"Ei oo. Mä näin sen siinä kaapissa, kumppareitten vieres." -"Älä kuseta! Mä en mee enää tohon lankaan. Viimeks väitit, et sieltä pääsee Narniaan ja kissan viikset. Istuin siellä viimeks tunnin ja ei tullu ku valosokeus se jälkehe." -"Älä urpo narise siinä. Hitto sun kanssas, ku opastas sokeeta miinakentällä!!! Mä tuun sun kans sinne. Mees ny sä ensin..."

                     

"Moon ny täs. Turha yrittää lähtiä mihkää. Mä tartten ny laatuaikaa ja meinaan saada sitä. Mut jos yrität nualla mun korvaa... siinähän nualet, en välitä."

                                       

Tuli tästä kuvasta mieleen... Penikkana mun persus oli emännälle pakkomielle (on vieläki) ja tarkisti aina mun takapualen joka kakkarykäsyn jälkeen. Nooh ei siinä vielä mitään, mutta ku meidän eläinlääkäri sano sille joskus et: "Sinä oot sen emo nyt ja emothan nuolee pentujensa pyllyt, joten rohkeesti vaan." Hyi saakeli. Nyt son alkanu pesee mua ja yrittää nualla mun korvaa...

                               

-"Kuinka susta ei oo taas mihinkää? Sähän valut siinä soffalla, ku sula suklaa! -"Manu! Mä oon just syäny ja mä en voi ny liikkuu. Anna mun hetki olla tässä, ni saat selkääs, sitä sä tunnut siinä kerjäävän." -"Hah. Tuolla syämisellä soot kohta koomassa. Söit vielä munki evähät." -"Hitto mä saan sun kanssas henkisii traumoi. Anna mun ny olla, mä oksennan kohta." -"Kuules lihava poika. Sun henkisyys on nyt ongelmista pienin. Sullon syämishäiriö!" -"Kuin myäs... anorektikko."

Ensimmäinen Youtube-video on julkaistu! Ikävä kyllä ei näy mobiilivehkeillä...