 |
| https://www.facebook.com/manujamessi |
-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Toinen vierahista, Sanna, oli vähän hitaasti lämpeevää sorttia. Olisin ollu valmis suutelemaan heti, mutta sitä tais vähän jännittää. -"Hei daarlinki? Mitäs sulla on täällä suussa? Mansikka huulirasvaako? Arvaas mitä? Son mun lemppari tuoksu. Anna sitä mulle kans vähän. Laita vaan huulet törrölleen, mä saan siitä kyl itekki otettuu."
 |
| Hei muru! Mä tiiäkkö diggaan susta. Soot ihanan ujo =) |
Meillä kävi tänään niitä vieraita, Anne ja Sanna. Osasivat jopa käyttäytyä hyvin. Emäntä sai suklaatia ja minä... niiiiin? Hetkinen! Mitäs minä sain? Sain lämmintä poskea kokeella ja pikkuusen siinä muutenki hiplaalla. Kiharaane tukka oli haastava haistella, ku noukka piti tunkia niin syvälle, jotta meinas aivan sinne tukkatarhaan hävitä koko miäs. Sainhan minä ja Metukka vielä silityksiä ja tolkuttoman paljon huomiota. Juurikin sitä, mitä tarvittee. Metukka tosin lämpes vähän jälkijunas, et jos ei järki pelaa, miten sitä voi olettaa, et järki juoksis vieraitten aikana yhtää sen nopiammin.
 |
| Voi hyvä tavaton sentään, tiesiks sää, jotta sun silimät menee kierohon ku mä teen näin? Mä tutkin sun tukan sitte vielä, et oo paikallas. Posket kokeilen sitte viimiseks, onko ne kovin elastiset. |
Saamari! Isännällä oli tänään vapaapäivä ja se tiesi sitä, että imuri laulaa. Ukon ääni kuuluu alakerrasta ja yläkerrassa huutaa imuri... on se tavan Milla Magia! Täällä juostiin Metukan kans henki hapatuksis pitkin kämppää, jotta perskarvat pölisi ja maha maata viilsi, ku pakoiltiin imuria. Aaah! Vihdoinki hiljasta, joten antakaa mun syrjäytyy rauhassa
Emäntä jätti kellon ja tukkahärpäkkeen pöydälle ku meni suihkuun. Eipä ollu enää siinä, ku tuli pesulta! Ootin kotvasen aikaa, ku päätin tepastella hässäkkä suussa paikalle ja päästää emännän pinteestä... -"Tätäks sää oot ettiny? Son ollu koko ajan mulla. Ota siitä vaan kuule. Pikkusen se haisee kualalle ja hiaroin sitä, arvaa mihin..."
Kamala ku mua jännittää! Lauantaina meille tulee tuntemattomia ihmisiä ja ne tulee kattoo MUA tai meitä! Mitä hittoa? Emäntä sano, et pitäs osata sit käyttäytyy, mut minkä mä ny itelleni mahran? Mä toimin ja aattelen sitte vasta, ku tornado on pyörähtäny. Mä lupasin yrittää (paskat, laitan niin parastani)
"Voi anna mun kaikki kestää! Leikittiin Metukan kans piilosta ja olin telkkarin takana (missäs muualla) hengittämättä ja hiljaa. Se urpo kulki ohitte monta kertaa ja pälyili vaan lattialle. Oli sellanen olo, et olin ollu siellä ainaki vartin ja lähin kattelee mihin se sokia luovuttaja on jääny. Eipä ollu hualen häivää! Jätkä makaa reporankana soffalla ja kattoo telkkaa... Meinas paukahtaa taas verisuani päästä."
.JPG)
.JPG)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)