Rakas taivaanisä! Mitään mä en oo koskaan pyytäny, paitsi kerran tasapainosempaa elämää Messille... No, se oli näköjään liikaa pyydetty! No kun se ei kerran toteutunu, rohkenen nöyrimmin pyytää, et mä pääsisin sinne vyöhyketerapiaan! Sen tarkotushan on elvytetään kehon omia parantavia voimavaroja! Hitto, että kuulostaa hianolta. Oon kuullu et se toimis käytöshäiriöihinki, eli Messille just passelia puuhaa.

Oottakaas, mä yritän käynnistää mun kovalevyä... Kyllä nyt tekis mieli taas kiroolla! Kattelin ikkunasta ulos pihalle, aattelin, et kyl on sitte pimeetä! Ihmettelin, et mitä se Messikin siinä käy irvistelemässä, mut ei sano mitää! Mut sit mä hokasin, jotta mä oon tuijottanu pimiää telkkariruutuu jo ties kuin kauan...

Ei tyhmyys tapa, mutta hikoilemaan se panee =)

Manu tuli takaa Messin luo... "Messi?" kuiskasi Manu. "No mitä?" "Ei mitään" sanoi Manu "Tarkistin vain, että olet siinä" Hyvää Ystävänpäivää!

Kenenkään elämässä ei ole merkityksetöntä päivää!

Voi perseensuti, mä järjestin itteni viimeyänä aikamoiseen liriin! Joo myönnetään, mä olin hieman tahditon. Mä nyt toimin spontaanisti, toimin ensin ja mietin sitte. Mä en oo koskaan osannu käyttää hätäjarrua ajoissa. Tässä mun elämän pendoliinos mennään tuhatta ja sataa, enkä mä käytä ees kiskoja. Mä pääsin taas oikeen kunnolla vauhtiin ja juoksentelin pitkin kämppää. Paskahätä saa mut laukalle, irtoo paremmin ilman kummempaa ähkimistä =) Ja voi sitä ilon päivää, kun se viimein sieltä rykäs pihalle. Siitä se riemu vasta repes! Menin sitte hyppäämään liskojen terraarion päälle, että rytisi (onnex ei menny mitää rikki) ja sieltä se mun elämäni nainen tuli hurjana makuukamarista. Sillon meikäläistä vietiin, jotta hippulat vinku. Se nappas mut hyytävään syleilyyn ja lähti petiä kohti, siitä oli kuulkaas romantiikka kaukana. Kohteessa se runttas mut kainaloon ja piti kiinni. Sit mä tajusin, et sehän pitää mua holdingis! Siinä mennä vilisti 101 dalmatialaista ja elämäni ”Cruella” katto mua tuimasti… uuuh ja mä kehräsin! Täs on se ihanuus, et mitä kovemmin ja rajummin mua käsittelee, sen hurjemmin mä pörisen. Sairasta, mutta totta!

Kaikki kantapään kautta, muuten jää paljon kokematta!

”Messi hei, voitko olla pieremättä?” ”Mä mitään oo piarassu, mä haukottelin!” "Manu, pilailet sä mun kustannuksella?" "Jos et oo huamannu, mähän elän sun kustannuksella!" =)

Kuinkas se pahahenki hyvän elukan sisällä pysyiskään...

Messi oli käyny saunomassa, kuulin ku löylyä heitettiin aika rivakasti. Kehu vaan et: "Tuol saunas sai hien pintaan ihan vaan koipee oikomalla". Mä tiedän, et se tykkää ottaa löylyjä, mut sen hormooneis täytyy olla joku tosi pahasti vialla, sehän haisee hielle ku tyähevone!

Mä oon niin onnellinen, et meinaa tulla ihan kyyneleet silmiin. Mun elämä on ollu uskomattoman ihanaa viime päivinä. Mä luulen, et mut on hypnotisoitu! Mä alan pikku hiljaa siis toipuu siitä adoptio uutisesta ja kaikesta huolimatta mä rakastan sitä naista, jonka luana mä asun! Vielä vuosienki päästä, vaikka sen naama näyttäs aaltopahvilta, pakarat olis tipahtanu polvitaipeisiin ja näpit olis ku santapaperii, se on mun elämäni valo!

                     

Kaikkien killien pitäs tietää, miltä tulee näyttää tulevana sesonkina. Mä tuon uusia virtauksia ja oon niin ku muodin lähetyssaarnaaja. Mä välitän uusimmat tiedot mikä on in ja mikä on aut! Tää "puffi" on nyt tosi hottia kamaa ja värivalikoimaa on ihan hulppeesti, että jokaiselle löytyy taatusti omansa =) Tosin tää mun villapaita on aika vanha ja kuuluu jo museoon, mut se on tosi lämmin ja oon hikoillu sen kohta piloille. Täs pitää pysyä muadin ja ajan hermoilla, mut mä en voi sille sitte mitään, jos sellaset hitaat elukat, ei pysy näin nopeaälysen muodintuntijan perässä. Mä en kuitenkaan suosittele kenellekkään alpakan villasta tehtyjä kuteita, se nimittäin haisee sonnalta, alpakan persekarvoistako ne lankoja tekee? Kunnon pässinpökkimää sen olla pitää, eikä sit mitää sekotenaruu...

Tänään mä oon tuijottanu seiniä kunnes en oo nähäny enää mitään… Tein havainnon, et keittiön kellosta oli patteri loppu tai sitte oli aika pysähtyny. Kukat näkyy olevan pitkin purkin reunaa, olis syytä emännänki herätä ja antaa niille juotavaa. Liskojen terraarion klasitki on niin raskaassa tatinassa, ku ovat siellä hieroneet räkäsiä neniänsä ja irvistelly mulle. Perhanan kierot, lierot matelijat! Metukkakin on niin vetelällä päällä, että suorastaan roikkuu vaan tuos soffalla, ku jätkänräkä piikkilanka aidassa! Yritin sitä vähän käydä takomassa tattiin ja purin sen pulleeta persustaa, mutta pamautti mua aivan törkiällä tavalla ohimolle, jotta etköhän lähe jätkä menee! Silmät oli sillä vähän rääpäs, syäny unissaan varmaan kilon sokeria (se osaa niin eläytyy). Sälekaihtimia kävin joutessani oikomassa ja pöly vaan ilosesti leijaili. Kaihtimia ku aikansa tuijottaa, ne alkaa kummasti heiluu ja huomaa et on ittekki pian merihädäs ja alkaa voimaan pahoin.

Mul on böön aut ja mä taidan olla vähän masentunukki! Ai kauhee, multa tais päästä veellä alkava kirosana! Mä sain eilenä nimittäin kuulla ikäviä uutisia! Mulle selvis, et mut on adoptoitu! Mä en voinu uskoo, et multa on pimitetty näin tärkee tiato. Mä oon eläny koko mun pienen elämän valheessa. Mut pieni lohdutus kuitenkin, Messi on mun broidi ja meidät on adoptoitu samasta paikasta, eli sama veri virtaa meidän suanis. Onnex on kuitenki joku, joka on tässä mun tukena näinki vaikeena aikana. Metukka ottaa tän aika rauhallisesti, mut tosin sille on määrätty mielialalääkitys, et se rauhallisuus menee varmaan sen piikkiin. Mä elän nyt haastavaa ja miälenkiintosta aikaa. Mä myönnän, et mä käyttäydyn vainoharhasesti ja tasapainottomasti! Eikö ketään kiinnosta mun henkinen tila!

Häntä pystyyn vaikka hakaneulalla!