-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Mä tulin tänään kaapista ulos! Onnex en kuitenkaan jääny ulos, elukat olis varmaan syäny mut hengiltä. Mutta paha juttu oli tämäkin. Mut suljettiin eteisen vaatekomeroon. Ensin en ees huamunnu, et mä oon jumissa. Mä vaan otin kaiken ilon irti ja leikin kaulaliinoilla. Nyt oli niin luava olo, et mä en voinu tukahduttaa mun luamisvimmaa. Että ei ku sydänverellä taidetta luamaan. Tosin mä meinasin vetää itteni hirteen niihin liinoihin. Mut olihan se vaihtelua tälläselle peruspäivälle =)
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Ai että kevätaurinko lämmittää ihanasti. Kevätvalos näkyy kyl kaikki pöly. Ikkunat on harmaaraitaset ja pölydogit juoksee Metukan kanssa kilpaa. Yäk, yskittää pelkkä ajatuskin. Tuli tuos miäleen… Perheen vanhin poika laitto kerran dödöö kainaloon ja mä sain sellasen yskän puuskan, ettei oo ikinä nähty. Se oli kyllä viiminen kerta ku sellasta täällä on tehty, emäntäki siirty hiuslakasta muotovaahtoon kertaheitolla. Mitäpä ne ei tekis mun hyväksi. Messihän tosin veti henkeensä kiireellä ne viimisetki sumut, et siltäkin on pakosta jääny tietyt aineet käytöstä =)
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
perjantai 11. huhtikuuta 2014
Kattokaa mua! Kattokaa ny tätä naamaa! Näytänkö mä päivääkään vanhemmalta mitä mä oon? Joo nyt on sellanen tuate kuulkaa menossa, että tuutte näkee ihmeitä. Mä en oo "nevö hööd" tästä! Alta pari kymppiä sellanen tökötti ja nahka huutaa "Hoosiannaa." Tää kosteuttaa ja ravitsee. Lisäx tää lisää elastisuutta ja rauhottaa hermopäitä. Tätä mä meinaan käyttää nyt säännöllisesti, kattokaas ku mä haluun näyttää hyvältä hautaan asti. Siitä ei ollu kyl mainintaa, et mitä se tekee mun sisuskaluille. Mut ihan sama, mua ei kiinnosta, jos naama näyttää tältä. =)
torstai 10. huhtikuuta 2014
sunnuntai 6. huhtikuuta 2014
Voi tätä kiroilun sietämätöntä keveyttä! Mun rakkauselämä lässähti sitte yhtä nopeesti, ku se alkas! Mun on pakko nolona tunnustaa, että se upearunkonen ilmestys ei ollu sitä miltä se näytti, mä nimittäin hurahdin pahemman kerran rusakkoon. Mä elättelin jo loppuelämäni kestävää, kiihkeetä ja romanttista tulevaisuutta sen pitkäkorvan kanssa, mut Messi tiputti mut takasin karuun todellisuuteen. Sekin oli joutua punotuksi sen rusakon valheiden verkkoon. Mikä pahinta mun itsetunnolle oli se, että ku tää rusakko olis ollu ees naaras pualinen...
torstai 3. huhtikuuta 2014
Päivä valkeni aamulla tavallista aikasemmin. Istuin ikkunan ääreen kattelemaan ja nautin ihanasta hiljaisuudesta. Sitte mä näin jotain uskomattoman upeeta... Siinä se istu aivan mun ikkunani alla ja katto mua niillä tummilla, suklaanruskeilla silmillä. Ihan vattaa kouras ja häntää nipristi. Mä tuijotin sitä monttu auki ja näytin varmaan ihan vajakilta. Mä en uskaltanu silmää räpäyttää, ettei se vaan katoo. Mietin, onx tää ees todellista? Seki jäi tuijottamaan mua (ehkä vähän riettaastikki) ja se iski mulle silmää. Sen turkki loisti ku kultalanka aamuauringon säteistä. Se nousi takajaloilleen ja tuuli tuiversi sen turkkiin somia, pieniä pyörteitä. Tän täytyy olla kyl joku uus pitkälle jalostettu rotu, sillä oli tosi pitkät korvat ja mielettömän pitkä, kaunis runko. Moon rakastunu!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



