-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
keskiviikko 16. heinäkuuta 2014
Emäntä soitti meidän omalle henkilääkärille Kouvolaan ja tulivat siihen tulokseen, että mul on pissatulehdus. Lääkekuurihan siitä napsahti ja kuulin ku ne puhuvat vielä pissanäytteen ottamisesta perjantaina. Siitä mulla ei oo kokemusta, mutta kuulostaa pahaenteiseltä. Ruiskullako emäntä sen meinaa imasta vaiko miten? Salakuuntelin vielä niiden puheita ja mietin, että kumpihan niitä lääkkeitä ny tarttee, emäntä itte vaiko minä? Lekuri sano sille, et rauhottuu ny ja vetää välillä henkee. Nyt olis paras tehdä kuulema niin, että kaikki sähkölaitteet seinästä irti, ovet ja ikkunat kiinni. Sitte vetää sängyn alta se laatikko ja sisustaa se pehmeeksi ja käpertyä sinne pieneen sikiö asentoon. Kämppä vielä pimeeksi jos mahdollista. Siellä emännän pitäs pysyä sitte niin kauan, ku syke on erittäin matala ja tasaane. Lääkärin määräys vielä oli, että huomenna aamulla heti auton nokka kohti Vaasaan ja Tropiclandiaan kellumaan, jotta roppa relaa.
Meil on ollu tuos eteises sellane rottinkikori ja Messi tapaa siinä aika usein nukkua. Nyt porukka oli lähteny kauppaan ja oli ottanu sen korin mukaan. Nyt oli piru irti ja Metukka poltti päreensä totaalisesti. Se kulki rauhattomasti ympäriinsä ja etti sitä koria. Mitää se ei sanonu, mutta se vallan tärisi kiukusta. Mä yritin rauhotella sitä ja puhua sille rauhallisella äänellä. Itsesuojeluvaisto pelas kuitenkin sen verran, että pidin pientä välimatkaa. Sanoin, että porukka tulee ihan pian kaupasta ja saat koris takas ihan tuota pikaa. Onneks ei tarttenu kauan puhua järkeviä ja tilanne laukes. Messi istu korin vieressä, ku sitä tyhjättiin ja tuumas vaan takasin koriin mennessä, että: "Saakelin barbaarit!"
lauantai 12. heinäkuuta 2014
Lomareissu välillä Kouvola-Seinäjoki. Siirtymävaiheet on mulle tosi haastavia, enkä mä meinaa niistä tehdä emännällekkään yhtään sen helpompaa. Tsiisus, että tuliki taas kirooltua koko viikon edestä. Mulla on jo periaate, että autohon mä en sitte ihan helpolla mene. Vedin liinat lukkoon, ku hoksasin, jotta nyt on mummilan reissu loppu ja autoon pitäs lähtiä. Rappukäytävässä vetäsin sellasetki mollit, että maa tärisi. Emäntä otti kainaloitten alta kiinni ja vei kohti ulko-ovea. Pakko oli yrittää vielä huudon säestämänä läpsiä emäntää ja ku en ylettyny, nopeahko vartalon oikasu, käännös ja hervoton takajalkapotku emännän rintalastaan. Siitäki on tullu pirun taitava, koska se ennakoi tilanteen ja heilautti mut jotenki käsittämättömällä tavalla, että villi luonto silmissä vilahti ja olinki jo autossa. Matka alko ihan normaaleissa merkeissä Messin säestyksellä ja tunnin pysähdyksillä. Kusilootaa tarjottiin ihan kyllästymiseen asti, mutta ihan turhaan, mä en oo siihen ennenkään kyykänny, eikä luonto anna periksi kyykkiä nytkään. Autossa on ihan rento olla. Pelattiin aipädillä ja Metukan korvat tongin samalla, ku oli sitä luppoaikaaki. Parkanossa oliki sitte emännälle hieman seliteltävää. Meidät otettiin pihalle ja taas tyrkytettiin lootaa. Kusilaatikon tyrkyttäminen oliki ihan turhaa, koska vahinko oli jo tapahtunu. Mitään en matkalla virkkanu, hymyilin vaan sellane sekava virne naamalla. Koskaan ei oo näin käyny ja tää oli kyl tosi noloo. Oli tässä se hyvä puoli, että ku lorotin pikkuhiljaa, ni Metukkakin kastu huomaamatta siinä sivussa. Emäntä aprikoi kumpi se meistä oli, kyllä me molemmat oltiin niin nesteessä. Viimein oltiinki kotona ja käytihin Messin kans yhdes suihkussa ja syötihin raskaasti.
![]() |
| "Fak! Älä akka luule, että tää menee yhtään helpommalla nytkään. Äläkä puhu mulle mitään. Mä en oo yhteistyöhalunen kenenkään kanssa. Sitäpaitsi, takajalkapotku on vielä tekemättä." |
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Mä hallitten loistavasti hätätilanteet ja sillon mä toimin ku kone. Tosin mun ajatus ei liiku, mut aivot lähettää ihan käsittämättömiä käskyjä raajoihin. Sitte ku tilanne on hallinnassa, roppa alkaa relata ja sitte tärisyttää. Nyt olikin todellinen tilanne päällä. Messi oli kaivanu nenäänsä ja hieronu sitä räkää mummikan uudelle päiväpeitolle. Mä aloin hinkkaa sitä ja perhana sehän vaan levis siihen kahta kauheemmin. Ei hitto, mitäs nyt tehdään? Onnex mä sain nerokkaan idean: "Sähän jätkä alat nuoleen sitä ja reippaaseen tahtiin, ennen ku muori tulee tuosta ovesta." Vähän Metukka yski siinä, mutta ei ollu muutakan vaihtoehtoo.
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Lauantai ja saunapäivä. Oli rentouttavaa maata lauteella ja kuunnella kiukaan napsutusta. Mun tukka meni ihan sekasi, eikä meinaa ny millään kuivuu. Onnex mul on lyhyt karva, ei tartte alkaa föönää pitkää lettii. Kävelin saunasta noita rappusia alas ja kattoin peilikuvaani, istahdin rappuselle ja tuumasin, et mähän näytin ihan kuivan kesän oravalta. Messiki vyöry sieltä mun perässäni ja valitti huanoo oloo. Ei ihme ku siellä saunassa vietetään aikaa kahden vuaron verran. Ei se läski löylyllä tirise, onhan se jo nähty.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Ai stna, mihin mä löin varpaani! Hitto näitä huonekaluja. Mun ajatus lentää niin lujaa, ettei mun koivet tahdo ehtiä tanssii mun rytmin mukana. Joka nurkka on täytetty jollaki rojulla. Oon pannu merkille, et joskus tyhjän nurkan kohdalla emännän henki alkaa pihistä ja naama muuttuu punasex. Eix tää oo se post-traumaattinen ressi? Sen on täytyny viettää paljon aikaa lapsuudessa nenä kiinni tapetissa ja nurkat suarastaan huutaa sitä sinne seisomaan =)
Messin uusi harrastus etenee erittäin hyvin. Ne suojat hampaisiin olis pitäny hommata ihan heti, koska hutilyöntejä tulee aika usein. Tiedä sitte onko ne tahallisia, vaiko puhtaita vahinkoja, jotta se nyrkki osuu sitte mun naamaan. Aina osuman jälkeen pieni naurun pärskährys Messin hampaitten välistä kuuluu, mutta sanoo: ”Että mikähän on, ku niin aivastuttaa?” Mun uus luukki on aika kähee, eikä tätä viehkeetä hymyy voita kukaan.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Tänään oli jännä päivä. Isäntä katteli takapihalta lenkkareita ja kuinka ollakkaan ovi oli jääny pikkusen raolleen. Aattelin heti, että nyt mun hetkeni on koittanu! Nyt tai ei koskaan. Lähdin armottomaan juoksuun, että parketti vinku ja oli mennä rullalle mun takanani. Herranen aika miten mahtavalta tuntu juosta ilman valjaita. Nurmikko raapi mun vattanahkaani ja kielot kahisi mun tennareitteni alla. Vihdoinki vapaus ja rajaton nurmikenttä avautu mun eteeni. Hitonmoinen älämölö kuulu mun takana ja ku mä vilkasin olkani yli, isäntä oli jo ilmalennossa ja mätkähti polvilleen mun nenäni eteen. Mä näytin sille kieltä ja huusin "Oo-ta kiin-ni man-daa-rii-ni" ja juoksin naapurin pusikkoon, että voikukat pöllähti. Naapurikki tuli kattoon meidän perheen kesäkarkeloita ja mä kattoin parhaakseni häipyä iha ite kotiovelle. Olihan seikkailu, vaikka sitä ei kestäny ku muutaman minuutin, mutta mun elämäni mahtavin reissu. Ai laik!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)





-1-1.jpg)








