-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Messillä oli rokotus tällä viikolla. Lähdin ihan mielenkiinnolla kattoo, et miten se käyttäytyy... Pikkusen sai kyllä hävetä, se ei ees laittanu hanttiin, vaan jätkä kehräs siellä, torvi! Lekuri otti niskasta kiinni ja mietti varmaan samalla että ”Ohhoh, ompas pojalla täällä paksu selluliittikerros” ja runttas neulan varmaan luuhun asti. (Tosin ei se tainnu kyllä luuta tavottaa) Ei se lekuri sadisti ole, se vaan tykkää tökkiä neulalla paksun nahkan läpi, että poksahtaa… Se oli kyl ihan lämminhenkinen tilaisuus =)
torstai 27. helmikuuta 2014
"Muistakko Manu, ku mä istuin pienenä laatikolla kakan vieressä? Sä tulit ja kysyit "Mix sä siällä oot, tuu ny hyvänen aika pois sieltä, ettet pasko ittees?" "Mä kuule mökötän" sanoin. "Jaa, no mä tuun sinne sitte kans." Sä tulit ja istuit melkein kakan päälle ja mua nauratti hirveesti. "Kiitti ku oot niin hyvä kaveri!"
maanantai 24. helmikuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Nyt vaihtu hiippakunta! Mun elämä on niin kiihkee temposta, et mä oon unohtanu kokonaan mun henkisen kodin. Alotin just joogan ja se taitaa olla ylivoimasesti mun juttu ja kroppa kiittää! Sehän on Madonnanki timmin vartalon salaisuus. Noh, mä alotin reippaat venytykset ja hengittelin syvään kaikes rauhas, meinas siinä rytäkässä käsiki irrota... ”lihava poika” tuli siihen ja rojahti ku ammuttuna siihen mun joogamatolle. Sitte se alko repii itteään mitä irvokkaimpiin asentoihin ja mun luavuus meni tukkoon kerta laakista. Siinä se pyöri ku tennispallo pulleen persuksen varassa ja tuumas "En mä oo lihava, mä oon vaan horisontaalisesti suhteeton." Tää on kyllä sellanenki henkinen elinkautinen, että ei muuta ku tikkua kynsien alle.
torstai 20. helmikuuta 2014
Vedettiin Metukan kans tuos kunnon päikkärit ja aateltiin siinä samalla kokeilla jotain uutta =) Tulihan siinä kieriskeltyä vaikka miten päin, mutta päädyttiin molempia miellyttävään lusikkaan! Mutta ei siitä sen enempää... Tuli taas koettua sellanenki paskahalvaus, että piti oikeen "tuskaansa parahtaa". Ihan sikees unes oltiin ja yx kax kuulu pihalta ihan jumalaton paukahrus! Aatelin, jotta nyt sytty vähintäänki sota. Mä menin ikkunalle ja venytin kaulaa just niin, et nipin napin näin pihalle. Taas oltiin siin tilantees, et mun elämä vilisi villinä mun silmis. Mä olin liikkunu ku hidastetus elokuvas ja pihal ei ollu mitää, eikä ketään... Mä olin edelleen aika järkyttyny, mun sydämmen lyännit oli ihan laskettavis ja mun aataminomena painu pohjaan asti ja siin samas omena meinas jumiutuu, ku naapurin kiva setä meni ikkunan ohitte ku raketti. Jumaliste! Se oli viiminen niitti. Mä säikährin niin lujaa, et mä räkäsin ja putosin ikkunalta! Poliisi auto meni siinä samal ohitte ja mietin, et saisivat korjata ton naapurin "kivan" idiootti sedän samalla ajolla parempaan talteen.
Just ku aloin tottuu eiliseen tuliki tää päivä ja lauantaina mä pakkaan kamani ja lähen ton "lihavan pojan" kanssa kattoo Mummikkaa Kouvolaan. Et mä en tiedä, miten pääsen päivittää mun hektistä elämää kaiken kansan nähtäväx ja kuultavax. Messi hokee tietysti koko automatkan jankkaamalla et "Oox sä kunnos? Sä käytät niin siivotonta kieltä" Se ei vaan tajuu, et vois olla hiljaa! Ei mikään neropatti, mut aika harmitonta seuraa =)
tiistai 18. helmikuuta 2014
Hitto mä olin sotkeentua mun omiin pulkan naruihin. Karkas vauhti taas pikkasen lapasesta ja vedin komeet lipat. ”Lihava poika” jahtas mua ja veti mun takajalat alta erittäin sikamaisesti. Taivas varjele, miten mun luut kolis, ku yritin saada mun tasapainon hallintaan. En oo ihan varma, mut multa saatto mennä lonkka sijoiltaan. Onnex jalat kuitenki näyttäs olevan vielä persuksis kiinni =)
maanantai 17. helmikuuta 2014
Todellaki tyhmää jättää jälkiä rikospaikalle jos jotaki vie... Se täytyy piilottaa hyvin ja kerätä mahdollinen todistusaineisto pois näkyviltä, jottei jää kii. Nyt oon ilmeisesti jättäny jotaki jälkeeni, tai Messi on lavastanu mut syyllisex henkiselle väkivallalle! Siispä kysyn: "Syytetäänkö mua tällä kertaa kotirauhan häirinnästä, päällekarkauksesta, herjauksesta, panettelusta vai kunnian loukkauksesta, vai sitte pelkästään varkaudesta?" Mä tunnustan ainoastaan päällekarkauksen ja herjauksen, tosin mä pöllin myös ruisleipää tuosta pöydältä, eli listan perälle voi lisätä viälä sen varkauden. Mitäs jätätte ne tuohon lojumaan mun kiusax, mul on heikko luanne ton leivän suhteen. Joo joo, mä oon ihan tietonen siitä, että mul on herkkä vatsa ja leipä panee mun henkisen hanurin laulamaan =) "Sou vot!" Mä oon siis kuitenki kusessa, joten lieventääkseni tuomiota, mä kerron kaiken mitään salaamatta, mitään peittelemättä, keinoja kaihtamatta ja laadusta tinkimättä. Mul on nimittäin vähän kiire, et hopi hopi!!
Rakas taivaanisä! Mitään mä en oo koskaan pyytäny, paitsi kerran tasapainosempaa elämää Messille... No, se oli näköjään liikaa pyydetty! No kun se ei kerran toteutunu, rohkenen nöyrimmin pyytää, et mä pääsisin sinne vyöhyketerapiaan! Sen tarkotushan on elvytetään kehon omia parantavia voimavaroja! Hitto, että kuulostaa hianolta. Oon kuullu et se toimis käytöshäiriöihinki, eli Messille just passelia puuhaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)






