Mä taidan olla sairas! Mä tein ittelleni diagnoosin ja mul taitaa olla uniapnea. Moon maannu koko päivän ja mul on niin pyöree persus, etten pysy yhtään istuma-asennossa. Mun sykeki on niin matala, jotta hyvä jos jaksan raahautuu ruokakupille.

Mihin moon kadottanu kaikki piipunkrassit? Justhan niitä oli tuos lattialla joka värissä. Vaatekaapista löysin yhden ja rupesin miettimään, jotta Narniaanko ne lelut on kadonnu. Sen saa selville ihan helposti. Mä tungen ton lihavan pojan tonne kaappiin. Sitte mä ristin käteni ja toivon, että Narnia on oikeesti olemassa. Terve ja soron noro!

Nyt Manu kuorsaus saa loppua tai mä tukin sun naamasta reijät tukkoho. Perhana. Enhän mä ny niin voi tehräkkään, ku sitte sen henkinen hanuri alkaa laulamahan. Onhan sen ilman jostaki reijästä pihalle päästävä.

"Hetkinen Metukka, ooksä menny ahtautuu MUN valjaisiin? Sä otat ne nyt heti pois, ennen ku ne ratkee saumoista. Noi näyttää sun päälläs lähinnä pelastusliiveiltä, eikä oo mitenkään kaunista katottavaa." "Miten sä ny noin ilkeellä äänensävyllä pärskit siinä? Sori, mut nää on mun omat ja kato, näit on kyl varaa suurentaa. Non just sopivat."

Mä teen lääkkeen otosta jokseenkin hankalan farssin ja nyt mut vietiin parvekkeelle mun vikkelyyteni takia. Metukka suljettiin sisäpuolelle ja ku mä huusin apua, se alkas hakkaamaan sälekaihtimia ja yritti tulla apuun. Messi huusi ikkunan takana. "Mit vit mun veljelle tapahtuu? Älkää kiusakko sitä." Mä olin oikeestaan ylpee siitä, ku se puolusti mua.

Niin on vedetty rasvat nahkaan ja emäntä tällää ittensä pihalle aurinkotuoliin. Jos taivas ei pimene ja ala kerää ukkosmyräkkää, mä huolehdin siitä, ettei sinne mennä ilman mua makaamaan. Huutelin sille ikkunasta ja mekastin yläparvekkeella. Vastaus mulle oli seuraavanlainen: "Älä kehtaa Mauno huutaa siellä. Mä oon ny täällä ja saat luvan pärjätä hetken ja turha hakata sitä keittiön ikkunaa siellä! Pieni ero tekee kuule ihan hyvää. Mulla on menossa nyt hetki omaa laatuaikaa!" MIIITÄH! Mikä mun kanssa vietetty aika sitte on? Entäs se Tropiclandian reissu?

Eilen aamulla mulle annettiin taas lääke ja sen jälkeen mä katosin ku pieru saharaan. Emäntä lähti sitte "lääkärin määräyksestä" Tropiclandiaan. Mul oli jotenki aivot offilla ja en tajunu, et se tekee lähtöä johonki. Ku se illalla sitte tuli, en menny edes alas tervehtii. Siellä se huutelin mun nimeäni ja pakkohan se oli alas mennä ku, naapurikki varmaan kuuli sen kailotuksen. Mä olin edelleen hieman loukkaantunu ja otin sellasen perus veemäisen ilmeen. Mä aloin huutaa emännälle, että sydäntä särki. Se otti mut kiireesti syliin ja yritti pussata. Mä työnsin sitä käpälillä pois, että: "Lähe menee. Ja missä hitossa soot ollu koko päivän?" No hirvee ikävähän mun oli ja en voinu enää pidättää mun tunteita. Sopiminen on sitte ihanaa.

Telkkarin takana on mun vakipaikka, josta mä terrorisoin kaikkia sääntöjä. Sieltä mun matkani jatkuu stereoitten taakse, jossa mä meinaan toistuvasti tappaa itteni niihin johtoihin. Emäntä huusi mulle: "Tuu ny hittoon sieltä!" Ihan turha huudella mulle siinä. Mä huusin sille takasin, enkä ollu kuulevinani mitä se sano. Mummi istuu keittiössä ja täyttää sellasta vanhoille ihmisille tarkotettua ristikkoa, tuumaa ääneen: "Ai Manuko on sitte heränny?"

Tarttee hommata kotio sellane defibrilaattori ja siihen jatkuva virta päällä. Vois iha ite raahautua ottamaan kunnon jytkyt, ku sydänkäyrä näyttää suoraa. Musta on tulossa tahtomattani kaappihomo.

Huoltoaseman pihalla ei kertakaikkisesti malta keskittyä hiekkalaatikko touhuihin. Millon linnut hyökkää päälle ja tarttee maastoutuu tai perhonen käy kieltä näyttämässä. Tekis mieli repii hitaasti ja tuskaisesti sen siivet irti. Rehuja kasvaa joka paikassa, kukista mä en tiedä mitään, paitsi ampparit ja niistä on parempi pysyy kaukana, ellei taho turpakäräjille. Hetkinen, mikäs tilli se täällä kurkistaa?