Manu ja Messi lautalla
Manun ja Messin elämänohjeet toisilleen
-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
sunnuntai 19. lokakuuta 2014
-"Oon kattonu täs jonku aikaa, ku isäntä seisoo pihalla rakettireppu seljäs! Eihän tosta ny mitää tuu. Taitaa painoa olla liikaa, ku äijä ei heilaha mihinkää noi kumpparit jalaas." -"Manu! Vähänkö soot urpo. Toi ei oo mikään rakettireppu, son lehtipuhallin." -"Ai on vai? Ihmettelinki, et jos se tolla lähtee ilmahan, ni takaperin menöö."
"Ai että mun sieluni lepää näissä vaahteranlehti ruusuissa. Non niin kauniita ja mul on taiteellista silimää. Emäntä tekee niitä ihan hujauksessa ja mä nakkelen ne sitä mukaa lattialle ja yhteistyössä Manun kanssa... hän levittää ne sit kiireesti pitkin kämppää. Ihana kävellä kuulkaa "ruusujen" seassa, nyökytellä ku sätkyukko päätää, ku alamaiset ihasteloo."
-"Manu voitko sä päästää jo pois mut täältä? Sä et voi pitää mua vankina täällä enää kauaa. Mä huudan kohta ihan saakelin lujaa apua." -"Älä vingu siellä. Mä tukin sun ihon umpeen, ettet huomaakkaan. Mitäs söit mun evähät." -"Sä tiedät, et moon heikkona seitihi ja mä en voi kontrolloida sillon mun käytöstä." -"Ihan sama! Pysyt ny siellä rönös niin kauan, et pyydät ees anteeks." -"No ei mul kyl oo kiire mihkään. Vattaki on niin törkeen täynnä..."
-"Hitto et on himmee olo. Saakelin pimiää, ettei tiedä onks yö vai päivä. Käys Metukka kattoo, onks meil ketää ees kotona." -"Ei mua ny kuule huvita. Istutahan ny täs ja kattellahan miten rumalta tää syksy näyttää." -"Meirän tarttee Metukka alkaa käyttää varmaan jotain vitamiinei ja mielellään suaraan suanehe." -"Kerranki samaa miältä. Tiputukseen vaan ja nukutus talven ylitte."
"Ai kauhee! Mä en oo muistanu kertookkaa... Kesällä ku mentihin mummikan luokse autolla, mä näin jotaki todella järkyttävää matkalla. Kattelin siinä ohi vilisevää maalaismaisemaa ja siellä pellolla oli kuolleita lehmiä! Muutama seisoskeli vielä jaloilla, mutta moni oli kaatunu sinne maahan. Herra paratkoon, millanen ympäristökatastrooffi. Miettikää mikä leksa niistä lähtee sellasella kolkyt asteen helteellä."
"En se minä ollut! Se oli Pirkka" -"Täytyy myöntää, että voimaa on ku pienes kyläs, pysyis vaan sisäl " -"Perhana Mauno! Miten sä oot onnistunu saamaan tän tynnyrin nurin? Meinas tulla shitit housuhu, ku rysähti." -"Tää ny vielä mitään, mut ootas ku emäntä käy vaatehuonees, vetelin kaikki kylpypyyhkeet hyllyltä alaha." -"Sä oot aivan sakia! Mitä sun päässä oikeen liikkuu?" -"Älä muuta virka! Mun salattu sielunelämä on arvotus mulle itellekki."
-"Voi saakelin saakeli tätä ilon päivää. Vihroinki tönö saatihin meille. Mä katton Metukka täältä sisältä mahuksää näistä reijistä kulkemaan. Mä kyl hulahdin ylimmältä tasolta alas asti ku saippua, mutta kyllä luonnon voimat saa auttaa, jos sä pääset sieltä. -"No? Kannattaako mun ees yrittää? -"Tietty. Mä voin kyl sitte antaa vauhtii, jos jäät jumihin." -"Mä uskon sen. Nyt sitte se iho umpehen. Sshhhh. Took ty mai händ."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)









