-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

perjantai 16. toukokuuta 2014

Messille löyty viimein oma laji. Pienenähän se paukutti roikkulelua ja uhkas hakata mut siinä sivussa. Haaveex jäi, mutta kyllä se osaa olla joskus pirullinen eläin. Emäntä laitto täs yx ilta kuminauhan perään sellasen karvapallon ja olisittepa nähny millasella valonnopeudella Messi rynni paikalle ja sen ilmalennon aikana se ehti paukuttaa palloa monta kertaa. Mitä nuorempana nyrkkeilyn alottaa, sitä paremmat mahkut on päästä ihan huipulle asti. Harrastaminen kannattas kuulemma aloittaa kuitenki nyrkkeilyseuras, mut mä oon just sopiva valmentaja Messille. Se on oppinu väistää mun iskui erittäin taitavalla tavalla. Nopeuttaki löytyy, vaikka ei uskois, onhan sillä tota elopainoa. Mut hartiat on leveet, ku ladon ovet. Tekniikkaa pitäs kyl vähän kehittää, on vähän liian naisellista läpsimistä, ku märjällä villasukalla läiskis menemään. Messille pitää saada uusia haasteita, sehän sen harrastamisen mielenkiintosex tekee. Pakko hommata itelle suojat hampaisiin.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti