
-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
lauantai 21. kesäkuuta 2014
Lauantai ja saunapäivä. Oli rentouttavaa maata lauteella ja kuunnella kiukaan napsutusta. Mun tukka meni ihan sekasi, eikä meinaa ny millään kuivuu. Onnex mul on lyhyt karva, ei tartte alkaa föönää pitkää lettii. Kävelin saunasta noita rappusia alas ja kattoin peilikuvaani, istahdin rappuselle ja tuumasin, et mähän näytin ihan kuivan kesän oravalta. Messiki vyöry sieltä mun perässäni ja valitti huanoo oloo. Ei ihme ku siellä saunassa vietetään aikaa kahden vuaron verran. Ei se läski löylyllä tirise, onhan se jo nähty.
lauantai 14. kesäkuuta 2014
Ai stna, mihin mä löin varpaani! Hitto näitä huonekaluja. Mun ajatus lentää niin lujaa, ettei mun koivet tahdo ehtiä tanssii mun rytmin mukana. Joka nurkka on täytetty jollaki rojulla. Oon pannu merkille, et joskus tyhjän nurkan kohdalla emännän henki alkaa pihistä ja naama muuttuu punasex. Eix tää oo se post-traumaattinen ressi? Sen on täytyny viettää paljon aikaa lapsuudessa nenä kiinni tapetissa ja nurkat suarastaan huutaa sitä sinne seisomaan =)
Messin uusi harrastus etenee erittäin hyvin. Ne suojat hampaisiin olis pitäny hommata ihan heti, koska hutilyöntejä tulee aika usein. Tiedä sitte onko ne tahallisia, vaiko puhtaita vahinkoja, jotta se nyrkki osuu sitte mun naamaan. Aina osuman jälkeen pieni naurun pärskährys Messin hampaitten välistä kuuluu, mutta sanoo: ”Että mikähän on, ku niin aivastuttaa?” Mun uus luukki on aika kähee, eikä tätä viehkeetä hymyy voita kukaan.
maanantai 2. kesäkuuta 2014
Tänään oli jännä päivä. Isäntä katteli takapihalta lenkkareita ja kuinka ollakkaan ovi oli jääny pikkusen raolleen. Aattelin heti, että nyt mun hetkeni on koittanu! Nyt tai ei koskaan. Lähdin armottomaan juoksuun, että parketti vinku ja oli mennä rullalle mun takanani. Herranen aika miten mahtavalta tuntu juosta ilman valjaita. Nurmikko raapi mun vattanahkaani ja kielot kahisi mun tennareitteni alla. Vihdoinki vapaus ja rajaton nurmikenttä avautu mun eteeni. Hitonmoinen älämölö kuulu mun takana ja ku mä vilkasin olkani yli, isäntä oli jo ilmalennossa ja mätkähti polvilleen mun nenäni eteen. Mä näytin sille kieltä ja huusin "Oo-ta kiin-ni man-daa-rii-ni" ja juoksin naapurin pusikkoon, että voikukat pöllähti. Naapurikki tuli kattoon meidän perheen kesäkarkeloita ja mä kattoin parhaakseni häipyä iha ite kotiovelle. Olihan seikkailu, vaikka sitä ei kestäny ku muutaman minuutin, mutta mun elämäni mahtavin reissu. Ai laik!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)