Ai kauhia! Söin justiinsa seitiä ja pakko lähtee heti liikkeelle, etten mä vaivu koomaan. Kooma ei tosin ollutkaan kaukana, ku mä jouduin erittäin kiperään tilanteeseen… taas kerran. Aattelin, et nakkelen tuos aikani kulux piipunrassia, jotta eväät laskeentuu. No sinnehän se meni soffan taakse ja mä sen perässä kovalla rytinällä. Mä en vieläkään tajua mitä tapahtu, mut mä jäin jumiin! Tää kotimainen laatuliha kärsi aika kovan kolauksen tässä kohtaa! Siellä mä sätkyttelin soffan ja seinän välissä puristuksis ja huusin, että nyt joku ja vähän äkkiä auttamaan tai mä alan hyperventiloimaan ja heitän vielä laatat tänne soffan selkänojalle. Onnex apu oli lähellä ja emäntä yritti saada musta otteen. Siitä ny mitään tullu, aivan ku olis kätensä just rasvannu ja mun roppa vaan lipsu sen käsien välissä. Multa lipsahti muutama hallitsematon kirosana. Mä en tiennykkään, et mä osaan sillä tavalla kiroilla! Hätä ei lue lakia, rivakka kiskasu soffasta ja niin mä putosin sitte lattialla. Metukka istu siinä pirullisen näkösenä et, ”Mitäs tikku tietää? Mä en oo lihava, vaan löysästi pakattu ja tässä tilanteessa siitä olis ollu sullekki apua. Nouse ny ylös sieltä kylmältä lattialta, saat vielä kivuliaan kusitaudin”.

Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton?

Ai-van mahtava vartalo! Ihan järkyttävää, jos tollanen paksukaulasuus, iso mahasuus ja jättiperseys periytyy! Puhumattakaan noista järjettömän isoista takajaloista, noihan kuuluu jänikselle! Noin suhteettomalla vartalon mallilla on nuaren miähen elämä pilalla. Mut jos tähän löytyyki joku mielenterveydellinen syy...

Mitä minä sixbäkillä, mul on oma tynnyri =)

Tota puhelua on kestäny nyt jo toista tuntia! Ku emäntä soittaa äidilleen (Mummikalle), mä edustan sille sillon vaan kotieläintä. Nää puhelut on nimittäin niin suhteettoman pitkii, et on suorastaan törkeetä olla huomioimatta mua niiden aikana. Mä käyn välillä kommentoimassa, et nyt kuule tulee kallis puhelinlasku, jos et jo lopeta. Niillä on kyllä kotisoitto, et voivat pitää auki linjaa vaikka kax-neljä-seiska… Mä en ymmärrä miten niillä riittää sitä jauhamista. Eihän kenenkään leuat kestä tollasta suun pieksentää! Joskus niillä on niin elävät keskustelut, et saattavat siinä puhelun aikana ihan jopa yökkiä, On ne nauraneetki niin, jotta on tippa silmässä ja toinen housussa =) Sen vaan sanoin, että niin on tytär ja äiti samasta puusta veistelty, puhelin addikteja molemmat. Ei ole napanuorakaan vielä katkennu, vaikka välimatkaa on liki 400 kilsaa. Niitten touhut on joskus niin käsittämättömän sekavia ja sairaita, että avohoito ei ehkä oo enää paras vaihtoehto! Mutta niinhän sitä sanotaan, että nauru pidentää ikää ja tää tutkapari ei äkkiseltään sitte nitkahdakkaan. Murehtivat vaan, jotta naururyppyjä on niin paljon ja ryppyrasvaa ostetaan joka kerta lisää, ku ovat yhdessä kaupassa. Mä oonki ihmetelly, mitkä noi potkukelkan urat on tuos molempien naamas, mut seki selvis sitte lopulta. =) Kyllä elämä on ihanaa!

Periksi ei anneta, ennen ku sydänkäyrä on suara =)

Ystävyys on kuin housuun kuseminen talvella... Kaikki sen näkee, mutta sinä tunnet lämmön =)

Tota perhanan valkosta sontaa tuli tänään lisää! Mä luulen, et musta on tulos lumisokkia! En ole nähny aurinkoa moneen päivään, mut nyt joku outo valoilmiö oli taivaalla… Siinä ei ehtiny aivotkaan reagoimaan ku mä tajusin, et mun jalat "kiiti huumassa" kohti yläkertaa. Ennenku mä huamasin, mä makasin jo ketarat kohti kattoa soffalla ja mä vaan olin... (uuuuhhh iiihanaaa) olin melki halvaantunees olotilas =) vähän niin ku transsis!

Ainut heikkouteni on ääretön nopeus...

Ootko sä Metukka löytäny liimapurkin ja impannu sitä, ku roikut siinä niin luannottomas asennos, vai onx sun luamet vaan niin älyttömän rasittuneet? Sä vaikutat kyl vähän poissaolevalta. Vai aiheuttaako tää musta lähtevä kaasu sussa tollasen lamaantumisen? Mul on kyl tähän järjellinen selitys...Mun perse luulee, et mun kurkku on menny poikki, six mun hengellinen hanuri taas laulaa =)

Miedoista juomista pirtu on paras =)

Tää kaveri on taas vetäny jotain. Yhdetkään tabut ei oo tehny Messiä yhtä säyseäx. Meil kaikilla on kuulemma alitajunnas muita persoonii, mut tälläst en oo ennen tavannu. Mä en tiedä miten tän voi aktivoida pois päältä. Mun sielu tarttee nyt pikasesti hoitoo, on tää nyt aika traumaattinen kokemus ja ihan kauhiaa katottavaa. Mun tarttee soittaa mun terapeutille ja puhuu tästä kaoottisest hetkestä, et mä selviin pysyviltä ja henkisiltä traumoilta! Mä luulen kuitenki, et Messin kohdalla tilanne vaatii vähintäänkin manaajan...

En ole psykiatri, olen muuten vain asiantuntija sekaisin olemisesta =)

Yleensä meillä on Messin kans hauskaa, mut se hauskuus loppu kerran lyhyeen, ku se sai muka jonku astmakohtauksen. Vali vali, lopettas ton ruikutuksen! Mä tosin luulen, et sen panta oli liian tiukalla. Kyllä ton paksun kaulan kans ei pitäs ongelmia tulla. Siihen pannan allehan on suorastaan turvatyyny lauennu! Tramaattisen yskimiskohtauksen jälkeen, sen suusta lens jotain! Aattelin heti et "Herranen aika, oox sää hullu, ei ne kukka-ampparit oo syätävix kelpaavii"!

 

Mun mielikuvitus on taas lentäny. Mä pääsen näköjään uskomattomille ja kertakaikkisen unohtumattomille tribeille. Miten mä voinki olla näin luava ja idearikas! Mä näin kunnon toimintapätkän viimeyänä. Miten hitossa mä oon pystyny myllertää tän sängyn näin sekasin. Tää oli kyl tähän mennes tosi levoton uni! Mä heräsin siihen, ku huusin et "lisää, lisää"! Messi katto mun päälle huuli pyäreenä ja keksin kunnon hätävalheen, että on tehty uudet jaksot Avaraan luoantoon! En kai mä ny sille kehrannu kertoo mun fantasioistani. Mun ei tartte tilittää kellekkään, mitä mun peiton alla tapahtuu =) Messillä oli tosin tähänki sanansa sanottavana: "Sä et osaa ajatella muulla ruumiinosalla ku tolla sun trimmatulla ruhollas"! Mä olin pöyristyny, mitä sekin mistään mitään tietää! Sen yleissivistys pyörii Gordon Ramseyn "Pannu kuumana" ohjelman ympärillä.

Messin luanneanalyysi (potut pottuina =)

Luanne: naiivi, herkkä tunnepersoona, helposti johdateltavissa, tekopyhä, siveä romantikko
Motto: "All you need is love"
Työkokemus: puistotyötekijä, jäteaseman työntekijä (hamstraaja)
Koulutus: "Tutunomaisia virvokkeita" ja "Kaiken voi syädä" -kurssi
Harrastukset: Satunnaiset lärvit, Pellit kiinni -jooga

Messi teki musta luanneanalyysin ja uskomattomalta ku se kuulostaaki, mä oon kerranki sanaton!

Luanne: dominoiva, temperamenttinen, kova ja rivo suustaan, pinnallinen neuroottikko, laskelmoiva ja määrätietoinen

Motto: "Älä siis mulle ala"

Työkokemus: valokuvilla kiristys, panettelu ja uhkailu, selluliittivoiteen testaaja

Koulutus: "Kokataan kalaa" -kurssi

Harrastukset: lymfaterapia, manikyyri ja taide (kaikki mikä roikkuu seinällä on hianoo)

Meillä on tosi voimakkaita hylkimisreaktioita ja niitä tapahtuu, koska mä oon positiivinen ja Messi hieman negatiivinen (ainaki mun mielestä). Kuitenki meidän vastavoimat vetää meitä pualeensa ku magneetti =) Mä oon voimakastahtonen johtohahmo ja kuljen ripeesti kohti mun omia päämääriä, korvat sojolla, sirosti astellen, vetäen perässäni tota unelmoivaa, komea runkoista ja tummaa eläintä, joka kuuliaisesti kulkee häntä ojolla ja pää pilvissä. Meillä on omalaatuiset tavat ja me joudutaan tämän tästä pulmallisiin tilanteisiin, mut vaikeudet on tehty voitettavix. Meillä on paljon mielipiteitä, erityisesti mulla ja Messi joutuukin usein tykityksen kohteeksi raa`alla tavalla =) Asiat käsitellään arkielämässä mun itsevarman ja kaikkitietävän näkökulmasta ja Messin herkästä yliempaattisesta perspektiivistä. Me ei oikiastaan edes tapella, me otetaan yhteen sanallisesti ja mitä enemmän sattuu, sitä nopeemmin helpottaa, lähtee kattokaas huonot energiat liikkeelle, padot murtuu ja kanavat aukee, mitä hittoa se nyt sitte tarkottaaki!

Kaksi pientä poikaa suuressa maailmassa =)

Mä kärsin selkeesti hapenpuutteesta. Mul on varmaan kauhiat silmäpussit, oon herätelly porukkaa jo aamuyöstä varhain. Alotin pikku hiljaa terroriteot tallomalla emännän päällä ja rapistelin nappuloita papukipolla. Sitte mä kantelin siinä vesikupissa uitetun mutkalle väännetyn piipunkrassin petiin ja nakkelin sitä siellä. En kyllä tajua mix mulle oltiin niistä niin kiukkusia. Mähän olin just pessy sen, että puhdasta piti olla joo. Ei ehkä ollu ihan fiksua siirtää sitä suoraan vesikuvista emännän naamalle! Mut mun mielest näit agressioit pitää saada purkaa märkinä leluina menemään. Son jotenki puhistavaa. No arvaahan sen, että mä sain lähdot. Perhana, mua ei vaan enää väsyttäny ja sitä paitsi mun tartti jo saada aamupalaa. Kun kerran mitään ei tapahtunu, mä alotin mun kuuluisaksi tulleen "hiekkalaatikko rumban". Mä juoksin rappusia ylös alas, mölisin yläkerrassa että koko kämppä kajahti. Sitte mä aloin hakkaamaan sälekaihtimia ja menin sitte viimein kuselle, että anturat iski kipinää. Raavin laatikon pohjat päällimmäisex ja ootin... Kurkkasin ovelta, "mitä?, ei ketään vieläkään. Siis ketään ei kiinnostanu, mikä on mun laatikolla käynnin aamusaldo! Aattelin että jos mä nyt sitkeesti jatkan tätä laatikko touhua, kyllä se akka pian sieltä nousee... Musta jotenki tuntu, et mul on kanava vähän tukkees. Mitä mä oon oikeen eilenä syäny? Tää on elämää. Mä osaan manipuloida tätä porukkaa suorastaan ällistyttävän nerokkaasti =) Adrenaliini suorastaan naputti mun suanis. Hetkinen, mun kynnet on ihan liian pitkät, mua on laiminlyäty, ne tarttee leikata. Mulle tuli kumma olo ja mä tajusin, et mä meen ihan kohta sokkiin!

Järkevää se ei ollut, mutta hauskaa oli =)

Mä oon täs miettiny vähän syvällisii ja tutkiskellu mun syvimpiä tunteita. Vaikka mä oon tempperamenttinen ja spontaani pikku nilkki, musta löytyy myös se herkkä puali. Tää ei tuu toistumaan, et mä avaudun näin, on tää niin kiusallista meille kaikille. Niin... mul on tiiättekö asiat oikiastaan aika hyvin. Mul on polovet, mul on nilikat, mul on syän ja verisuanet. Mä oon täysis ruumiin ja sialun voimis. Näiden lisäx mul on ihana perhe, hullu ja sekopäinen, mut mä oon just oikias paikas ku vaan voin olla. Tää on kohtalo ja mä uskon siihe! Mikä parasta, mul on ihan jees veli (huonomminki vois olla). Onhan se vähän "kuiva ja naseva". Täys tollo se on näin meijän kesken! Mut mä jollaki kierolla tavalla piän siitä ja se on mulle tärkee persoona. Me ollaan veljekset ku ilvekset ja se on kuiteski mun sialunkumppani. Meil on sellane viha / rakkaus juttu, todellaki! Mut mä oon viimein huomannu, et tää mun perhe ei oo ihan täysillä matkassa ja mä hyvinki pian hyväksyin se. Mä oon yrittäny ymmärtää niitä järjellä, mut siihen ei pysty kukaan, mut se on iha ookoo! Mä niin pystyn samaistuu tähän sekoiluun. Ensinnäki emännällä on ihan omat fuurunsa, isäntä taas on taantunu ja lässyttää Messille. No nää pojan koltiaiset (kohta 11 ja 18 vee) ne palvoo maata meidän jalkojen alla. Onhan se ihan ihanaa, et tuntee olonsa kuninkaax. Joskus mä niin rakastan tätä sakkia, et ku mä meen syliin, kokeilen käpälillä niitten kasvoi, tunnustelen ihoo, haistelen ja lopux mä kyllä sitte maistelen. "Hei sul on hyvä nahka tämä tässä". Sitten mä nappaan poskesta kiinni ja hyrrään onnesta! Tätä onnen tunnetta vois sanoo, et tää on henkistä halausta jos mikä =) Pitää mennä, olis ruoka aika. Emäntä keittää "pussin nuudeleita" ja meille "kokattua kalaa" =) Jy nou!

Täsä mä olen taas! Pakastin oli sulatettava pikaisesti! Istuin siinä ainakin kax tuntii ja vahtasin kuinka ilosesti jäät ja lumet kilahteli alas. Kyllä se oli musiikkia korvialle, iha miäli lepäs. Metukkakin yritti olla siinä avuksi, mutta siitä ny mitään tullu, mä olin sille "suora ja huoleton", nää ei ollu mitkään "hurjat kutsut" ja ajoin sen pois sottaamasta kaikkia paikkoja. Emäntä laitto samalla kahvit ja selän takana "sumpit alko kivasti pihistä". Mulle ei vaan mee jakeluun, mix tota lunta on ensinnäkin pitänu tuonne tunkia? Kun mä kuuntelin sitä jään kilinää, ne alko laulaa mulle! Mä aattelin, et nyt mä oon tärähtäny! Todellaki! Sävelmiä tuli toinen toisen perään ja voin vaikka vannoa, et taivaan portit aukes. Samalla mä kuulin jotain outoo, se pakastin laulo mulle: "Paljon on kärsitty vilua ja nälkää". Iha miälenvikast! Sit mä hokasin, jotta mä en oo saanu ruakaa! Hitto mä säikährin, mun oli yx kax jumalattoman heikko olo. Varjele! Valoa kohti ollaan menossa, jos ei nyt just isketä ruokaa nenän eteen!

Viime yänä oli ainaki 20 astetta pakkasta. Luanto oli niin kaunis, jotta henkeä salpas. Pakkanen pani sitte oikeen kunnolla. Sähkö oli ihan varmana poikki melkein koko yän (niin mä luulen ku oli niin helevetin vilu) ja mä yritin pitää emäntää pikkuveljen kans lämpimänä, ettei se kualis kylmyyteen. Porukka oli aamulla herätessä hieman hitaalla. Pihalla ihmiset kulkee ku napajäätiköllä ja näyttäs sille, et kaikki kulkis paskat housuus! No en yhtään epäile. Mietin tuos, et mitäs sitte jos tulee "heti valmis kakka"? Kuin helvetis sie saat tuon määrän kuteita pois niskasta, niin ettei käy vahinkoo? No kuiteskii... Mä luulen, et kaikki oravat on kuallu viime yänä. Pakkanen on korjannu ne parempaan talteen. Ei näkyny meinaa orkun orkkua näyttelemässä mulle kansainvälistä käsimerkkiä! No en jää kaipaamaan. Ne oli jotenki kieroutuneita pervoja! Kerran kattelin niitten touhuja ja toinen näistä pervo-orkuista tunki jotaki ruskiaa turpansa täyteen. "Njom njom" Mä oon sitte ihan sata varma, että se, mitä ne tukki naamatauluun, oli tän pihapiirin rusakon paskaa!

  

Vaikka automatka mummilaan on kuuden tunnin mittainen, on se vaan luksusta vaihtaa joskus maisemaa. Mä en turhia hermoile, mut Messi on ihan pirun ärsyttävä ku matka alkaa. Sen on ihan pakko päästä syliin tai se saa hillittömän kohtauksen. Kyl se sit rauhottuu ku porukat pari kertaa huutaa kuorossa, et "Turpa kii". Siitä alkaa sitten keskusteluvaihe, jollon se sekaantuu joka lauseeseen. Kysy siltä ihan mitä vaan, aina on sana valmiina. Mä en tajua mix se kehrää samalla kun sille juttelee, sen puheesta ei meinaa saada mitään selvää, ihan ku sil olis kuuma peruna suussa. Se on ihan ookoo :) Taukopaikalla käydään vähän jalottelemassa, että taas jaksaa matkata. Perhana että voi olla paikat jäykkänä, kerran mä luulin et oon hitto halvaantunu. Joskus mä katton ikkunasta ulos, varsinki ku lähetään liikkeelle taas. Mulle ei oo vieläkään selvinny, mix ihmiset nauraa mulle. Mitä huvittavaa siinä on, jos mä kurkkaan ikkunasta ku ollaan valoissa, hitaasti venytän ikkunalle ensin pään ku vieteri ja sitte putkahdan esiin koko komealla kropalla. Korvat mulla sojottaa sivuille, koska sillon mä näytän äijälle ja isolle. Mut mitä siitä! Daa, ihmiset on joskus niin idiootteja.

Mä en voi muuta kun nauraa =) Messiltä piti poistaa hammaskivet joulun jälkeen. Se oli jotenki kummallinen koko päivän, ku se tuli kotiin. Mä en tiedä mistä se oli viinaa saanu, ei kai sillä muuten rapula olis ollu. Tai sit se oli napsinu jotain nappeja. Se laatotti kämpän uuteen uskoon ja jotain virtsanpidätys ongelmiakin tais olla. Mä yritin leikkiä sen kanssa, imeskelin sen kaulaa ja taisin purasta persuksiakin... Vaikka mä kuinka yritin provosoida ja haastaa kaikin keinoin sitä, se vaan kattoo mun päälle, ihan niinku tyhjyyteen, tiiättekö? Musta tuntu jotenki, et sen silmätki olis näyttäny ihan mihin sattuu. Onnex mä en tartte hammaslääkäriä, se meidän henkilääkäri taitaa olla ihan juoppo, kun kaveri tuodaan kotiin tuossa kunnossa.

Rakas päiväkirja! Mä heräsin ja kattoin ikkunasta ulos. Koko maiseman peitti uusi puhtaan valkonen lumi. Hiano näky. Jokasella puulla ja pensaalla on valkonen kaapu. Lunta sataa. Lumi on sitte kaunista. Luanto tulee kauniin valkoseksi ja mieliki piristyy, kun ei ole enää niin pimiää. Mä tein Messille ja itelle kuumat rommitotit ja me istuttiin ikkunan ääreen kattomaan hiutaleitten leijumista maahan.

Välillä Messi saa mun veret suorastaan kiehumaan. Mua ärsyttää, miten se menee mun paikalle ja luulee, et kaikki mikä on mun, on myös sen. Välillä niin tekis mieli silitellä sen älynystyrää. Mä oon kuitenkin meidän perheen "Diego" ja lopulta mä saan tahtoni läpi. Joskus ku mä opetan Messille elämän perusasioita, emäntä seisoo selän takana ja hei, mä oon niin jäänny kiinni rysänpäältä, "en mä oo mitään tehny" ilme tehoaa kuitenkin aika usein (kuten yläkuvassa näkyy)

Mä en oo tehny mitää, sitä paitsi se oli vahinko!

Siirrä se muheva persus pois siitä mun jakkaralta, vai pitääkö hakia autosta tunkki?

Kaikki ei todellakaan heti meidän perheen arkea hellinyt lempeällä kädellä! "Metukan" kotiin tulo ei miellyttänyt "Maunoa"! Sylkemistä, räkimistä ja pullistelua, tämä oli meidän perheen arkea! Messi kuitenkin tyytyväisenä istua nökötti sylissä ja ihmetteli, jotta mitähän tuo kaveri tuossa nyt kimpoilee. Viikko meni kireissä tunnelmissa ja tuona aikana Messi asui poikani huoneessa. Ainoastaan killit olivat yhdessä silloin, kun joku oli vahtimassa. Mutta lopulta kovapää Manun oli hyväksyttävä se tosiasia, että siinä se rääpäle on ja pysyy, vaikka kuinka räkii silmille =)

Manu oli kietonut perheemme pikkusormen ympärille... Mutta olisiko "Mauno" onnellisempi, jos sillä olisi kissakaveri? Päätimme siis hankkia toisen Itämaisen veijarin. Olin yhteydessä kasvattajaan ja hänellä olikin kuin tilauksesta meille sopiva pentu. Tämä olisi Manun veli, elikkä juuri samoista vanhemmista syntynyt pentu. Odottavan aika oli todella pitkä, pitäisi vielä pysyä nahoissaan kuukauden verran. Saimme Messistä kuvia ja tiesimme odottaakin sitten toista irvailijaa. Jo tennareiden asennosta näki, että perheemme elämä tulisi muuttumaan entisestään =) Otin töistä vapaata ja hyppäsin viimein junaan... Tämmöisen pienen kaverin sain sieltä sitten matkaani ja tästä kissaveljesten yhteinen seikkailu sitten alkoi =)

♥ Messi ♥ synt. 21.12.2011 Itämainen lyhytkarva, suklaatabby OSH b 22 uros