-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mä taidan olla sairas! Mä tein ittelleni diagnoosin ja mul taitaa olla uniapnea. Moon maannu koko päivän ja mul on niin pyöree persus, etten pysy yhtään istuma-asennossa. Mun sykeki on niin matala, jotta hyvä jos jaksan raahautuu ruokakupille.


Mihin moon kadottanu kaikki piipunkrassit? Justhan niitä oli tuos lattialla joka värissä. Vaatekaapista löysin yhden ja rupesin miettimään, jotta Narniaanko ne lelut on kadonnu. Sen saa selville ihan helposti. Mä tungen ton lihavan pojan tonne kaappiin. Sitte mä ristin käteni ja toivon, että Narnia on oikeesti olemassa. Terve ja soron noro!


Nyt Manu kuorsaus saa loppua tai mä tukin sun naamasta reijät tukkoho. Perhana. Enhän mä ny niin voi tehräkkään, ku sitte sen henkinen hanuri alkaa laulamahan. Onhan sen ilman jostaki reijästä pihalle päästävä.


"Hetkinen Metukka, ooksä menny ahtautuu MUN valjaisiin? Sä otat ne nyt heti pois, ennen ku ne ratkee saumoista. Noi näyttää sun päälläs lähinnä pelastusliiveiltä, eikä oo mitenkään kaunista katottavaa." "Miten sä ny noin ilkeellä äänensävyllä pärskit siinä? Sori, mut nää on mun omat ja kato, näit on kyl varaa suurentaa. Non just sopivat."



Mä teen lääkkeen otosta jokseenkin hankalan farssin ja nyt mut vietiin parvekkeelle mun vikkelyyteni takia. Metukka suljettiin sisäpuolelle ja ku mä huusin apua, se alkas hakkaamaan sälekaihtimia ja yritti tulla apuun. Messi huusi ikkunan takana. "Mit vit mun veljelle tapahtuu? Älkää kiusakko sitä." Mä olin oikeestaan ylpee siitä, ku se puolusti mua.



Niin on vedetty rasvat nahkaan ja emäntä tällää ittensä pihalle aurinkotuoliin. Jos taivas ei pimene ja ala kerää ukkosmyräkkää, mä huolehdin siitä, ettei sinne mennä ilman mua makaamaan. Huutelin sille ikkunasta ja mekastin yläparvekkeella. Vastaus mulle oli seuraavanlainen: "Älä kehtaa Mauno huutaa siellä. Mä oon ny täällä ja saat luvan pärjätä hetken ja turha hakata sitä keittiön ikkunaa siellä! Pieni ero tekee kuule ihan hyvää. Mulla on menossa nyt hetki omaa laatuaikaa!" MIIITÄH! Mikä mun kanssa vietetty aika sitte on? Entäs se Tropiclandian reissu?


Eilen aamulla mulle annettiin taas lääke ja sen jälkeen mä katosin ku pieru saharaan. Emäntä lähti sitte "lääkärin määräyksestä" Tropiclandiaan. Mul oli jotenki aivot offilla ja en tajunu, et se tekee lähtöä johonki. Ku se illalla sitte tuli, en menny edes alas tervehtii. Siellä se huutelin mun nimeäni ja pakkohan se oli alas mennä ku, naapurikki varmaan kuuli sen kailotuksen. Mä olin edelleen hieman loukkaantunu ja otin sellasen perus veemäisen ilmeen. Mä aloin huutaa emännälle, että sydäntä särki. Se otti mut kiireesti syliin ja yritti pussata. Mä työnsin sitä käpälillä pois, että: "Lähe menee. Ja missä hitossa soot ollu koko päivän?" No hirvee ikävähän mun oli ja en voinu enää pidättää mun tunteita. Sopiminen on sitte ihanaa.


keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Telkkarin takana on mun vakipaikka, josta mä terrorisoin kaikkia sääntöjä. Sieltä mun matkani jatkuu stereoitten taakse, jossa mä meinaan toistuvasti tappaa itteni niihin johtoihin. Emäntä huusi mulle: "Tuu ny hittoon sieltä!" Ihan turha huudella mulle siinä. Mä huusin sille takasin, enkä ollu kuulevinani mitä se sano. Mummi istuu keittiössä ja täyttää sellasta vanhoille ihmisille tarkotettua ristikkoa, tuumaa ääneen: "Ai Manuko on sitte heränny?"


Tarttee hommata kotio sellane defibrilaattori ja siihen jatkuva virta päällä. Vois iha ite raahautua ottamaan kunnon jytkyt, ku sydänkäyrä näyttää suoraa. Musta on tulossa tahtomattani kaappihomo.


Huoltoaseman pihalla ei kertakaikkisesti malta keskittyä hiekkalaatikko touhuihin. Millon linnut hyökkää päälle ja tarttee maastoutuu tai perhonen käy kieltä näyttämässä. Tekis mieli repii hitaasti ja tuskaisesti sen siivet irti. Rehuja kasvaa joka paikassa, kukista mä en tiedä mitään, paitsi ampparit ja niistä on parempi pysyy kaukana, ellei taho turpakäräjille. Hetkinen, mikäs tilli se täällä kurkistaa?


Emäntä soitti meidän omalle henkilääkärille Kouvolaan ja tulivat siihen tulokseen, että mul on pissatulehdus. Lääkekuurihan siitä napsahti ja kuulin ku ne puhuvat vielä pissanäytteen ottamisesta perjantaina. Siitä mulla ei oo kokemusta, mutta kuulostaa pahaenteiseltä. Ruiskullako emäntä sen meinaa imasta vaiko miten? Salakuuntelin vielä niiden puheita ja mietin, että kumpihan niitä lääkkeitä ny tarttee, emäntä itte vaiko minä? Lekuri sano sille, et rauhottuu ny ja vetää välillä henkee. Nyt olis paras tehdä kuulema niin, että kaikki sähkölaitteet seinästä irti, ovet ja ikkunat kiinni. Sitte vetää sängyn alta se laatikko ja sisustaa se pehmeeksi ja käpertyä sinne pieneen sikiö asentoon. Kämppä vielä pimeeksi jos mahdollista. Siellä emännän pitäs pysyä sitte niin kauan, ku syke on erittäin matala ja tasaane. Lääkärin määräys vielä oli, että huomenna aamulla heti auton nokka kohti Vaasaan ja Tropiclandiaan kellumaan, jotta roppa relaa.


Meil on ollu tuos eteises sellane rottinkikori ja Messi tapaa siinä aika usein nukkua. Nyt porukka oli lähteny kauppaan ja oli ottanu sen korin mukaan. Nyt oli piru irti ja Metukka poltti päreensä totaalisesti. Se kulki rauhattomasti ympäriinsä ja etti sitä koria. Mitää se ei sanonu, mutta se vallan tärisi kiukusta. Mä yritin rauhotella sitä ja puhua sille rauhallisella äänellä. Itsesuojeluvaisto pelas kuitenkin sen verran, että pidin pientä välimatkaa. Sanoin, että porukka tulee ihan pian kaupasta ja saat koris takas ihan tuota pikaa. Onneks ei tarttenu kauan puhua järkeviä ja tilanne laukes. Messi istu korin vieressä, ku sitä tyhjättiin ja tuumas vaan takasin koriin mennessä, että: "Saakelin barbaarit!"



Me ollaan ny Metukan kans lomalla ja sillo ei tartte tehrä, eikä välittää mistään. Me ei ajeta partaa, me mataan munasillaan jos huvittaa, eikä meinata ees persustaa pestä.



lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lomareissu välillä Kouvola-Seinäjoki. Siirtymävaiheet on mulle tosi haastavia, enkä mä meinaa niistä tehdä emännällekkään yhtään sen helpompaa. Tsiisus, että tuliki taas kirooltua koko viikon edestä. Mulla on jo periaate, että autohon mä en sitte ihan helpolla mene. Vedin liinat lukkoon, ku hoksasin, jotta nyt on mummilan reissu loppu ja autoon pitäs lähtiä. Rappukäytävässä vetäsin sellasetki mollit, että maa tärisi. Emäntä otti kainaloitten alta kiinni ja vei kohti ulko-ovea. Pakko oli yrittää vielä huudon säestämänä läpsiä emäntää ja ku en ylettyny, nopeahko vartalon oikasu, käännös ja hervoton takajalkapotku emännän rintalastaan. Siitäki on tullu pirun taitava, koska se ennakoi tilanteen ja heilautti mut jotenki käsittämättömällä tavalla, että villi luonto silmissä vilahti ja olinki jo autossa. Matka alko ihan normaaleissa merkeissä Messin säestyksellä ja tunnin pysähdyksillä. Kusilootaa tarjottiin ihan kyllästymiseen asti, mutta ihan turhaan, mä en oo siihen ennenkään kyykänny, eikä luonto anna periksi kyykkiä nytkään. Autossa on ihan rento olla. Pelattiin aipädillä ja Metukan korvat tongin samalla, ku oli sitä luppoaikaaki. Parkanossa oliki sitte emännälle hieman seliteltävää. Meidät otettiin pihalle ja taas tyrkytettiin lootaa. Kusilaatikon tyrkyttäminen oliki ihan turhaa, koska vahinko oli jo tapahtunu. Mitään en matkalla virkkanu, hymyilin vaan sellane sekava virne naamalla. Koskaan ei oo näin käyny ja tää oli kyl tosi noloo. Oli tässä se hyvä puoli, että ku lorotin pikkuhiljaa, ni Metukkakin kastu huomaamatta siinä sivussa. Emäntä aprikoi kumpi se meistä oli, kyllä me molemmat oltiin niin nesteessä. Viimein oltiinki kotona ja käytihin Messin kans yhdes suihkussa ja syötihin raskaasti.

"Fak! Älä akka luule, että tää menee yhtään helpommalla nytkään. Äläkä puhu mulle mitään.
Mä en oo yhteistyöhalunen kenenkään kanssa. Sitäpaitsi, takajalkapotku on vielä tekemättä."



"Hyi saakeli! Etkö sä huolehdi sun henkilökohtasesta hygieniasta enää ollenkaan?
Ootko sä kauhonu näillä äyskäreillä hiekkaa? Mul on muute veskihätä ja sinä pidät naamas kiinni tai se turpoo kiinni.
Mä meinaan pinnata kotio asti, mä kyl selviin tästä."



"Lähteeks Mauno sul hanurinkarvoi, ku sä nualet niitä? Mul on jääny kieli kitalakeen kiinni sellaseen karvatöntyrään!
Oli muuten suhteellisen hapokkaat lirut sulla. Mä vaan ihmettelin, mikä täällä niin lämmittää ja alkas silmii kirvelee.
Miten sä ny tuollalailla päästit tulemaan? Olisit vaan hoitanu lootaan hommat, ei oltas jouduttu pesullekkaan.
Ei hitto mikä reissu!"



"No ihan turha olla jälkiviisas, tehty mikä tehty. Son muute ressikarvaa, mikä pöläjää. Näin suihkun jälkeen kaikki irtokarva lähtee iha hulluna. Kato Metukka miten notkee mä oon, vähän ku kumikana. Heh heh!"