-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
perjantai 28. helmikuuta 2014
Messillä oli rokotus tällä viikolla. Lähdin ihan mielenkiinnolla kattoo, et miten se käyttäytyy... Pikkusen sai kyllä hävetä, se ei ees laittanu hanttiin, vaan jätkä kehräs siellä, torvi! Lekuri otti niskasta kiinni ja mietti varmaan samalla että ”Ohhoh, ompas pojalla täällä paksu selluliittikerros” ja runttas neulan varmaan luuhun asti. (Tosin ei se tainnu kyllä luuta tavottaa) Ei se lekuri sadisti ole, se vaan tykkää tökkiä neulalla paksun nahkan läpi, että poksahtaa… Se oli kyl ihan lämminhenkinen tilaisuus =)
torstai 27. helmikuuta 2014
"Muistakko Manu, ku mä istuin pienenä laatikolla kakan vieressä? Sä tulit ja kysyit "Mix sä siällä oot, tuu ny hyvänen aika pois sieltä, ettet pasko ittees?" "Mä kuule mökötän" sanoin. "Jaa, no mä tuun sinne sitte kans." Sä tulit ja istuit melkein kakan päälle ja mua nauratti hirveesti. "Kiitti ku oot niin hyvä kaveri!"
maanantai 24. helmikuuta 2014
sunnuntai 23. helmikuuta 2014
Nyt vaihtu hiippakunta! Mun elämä on niin kiihkee temposta, et mä oon unohtanu kokonaan mun henkisen kodin. Alotin just joogan ja se taitaa olla ylivoimasesti mun juttu ja kroppa kiittää! Sehän on Madonnanki timmin vartalon salaisuus. Noh, mä alotin reippaat venytykset ja hengittelin syvään kaikes rauhas, meinas siinä rytäkässä käsiki irrota... ”lihava poika” tuli siihen ja rojahti ku ammuttuna siihen mun joogamatolle. Sitte se alko repii itteään mitä irvokkaimpiin asentoihin ja mun luavuus meni tukkoon kerta laakista. Siinä se pyöri ku tennispallo pulleen persuksen varassa ja tuumas "En mä oo lihava, mä oon vaan horisontaalisesti suhteeton." Tää on kyllä sellanenki henkinen elinkautinen, että ei muuta ku tikkua kynsien alle.
torstai 20. helmikuuta 2014
Vedettiin Metukan kans tuos kunnon päikkärit ja aateltiin siinä samalla kokeilla jotain uutta =) Tulihan siinä kieriskeltyä vaikka miten päin, mutta päädyttiin molempia miellyttävään lusikkaan! Mutta ei siitä sen enempää... Tuli taas koettua sellanenki paskahalvaus, että piti oikeen "tuskaansa parahtaa". Ihan sikees unes oltiin ja yx kax kuulu pihalta ihan jumalaton paukahrus! Aatelin, jotta nyt sytty vähintäänki sota. Mä menin ikkunalle ja venytin kaulaa just niin, et nipin napin näin pihalle. Taas oltiin siin tilantees, et mun elämä vilisi villinä mun silmis. Mä olin liikkunu ku hidastetus elokuvas ja pihal ei ollu mitää, eikä ketään... Mä olin edelleen aika järkyttyny, mun sydämmen lyännit oli ihan laskettavis ja mun aataminomena painu pohjaan asti ja siin samas omena meinas jumiutuu, ku naapurin kiva setä meni ikkunan ohitte ku raketti. Jumaliste! Se oli viiminen niitti. Mä säikährin niin lujaa, et mä räkäsin ja putosin ikkunalta! Poliisi auto meni siinä samal ohitte ja mietin, et saisivat korjata ton naapurin "kivan" idiootti sedän samalla ajolla parempaan talteen.
Just ku aloin tottuu eiliseen tuliki tää päivä ja lauantaina mä pakkaan kamani ja lähen ton "lihavan pojan" kanssa kattoo Mummikkaa Kouvolaan. Et mä en tiedä, miten pääsen päivittää mun hektistä elämää kaiken kansan nähtäväx ja kuultavax. Messi hokee tietysti koko automatkan jankkaamalla et "Oox sä kunnos? Sä käytät niin siivotonta kieltä" Se ei vaan tajuu, et vois olla hiljaa! Ei mikään neropatti, mut aika harmitonta seuraa =)
tiistai 18. helmikuuta 2014
Hitto mä olin sotkeentua mun omiin pulkan naruihin. Karkas vauhti taas pikkasen lapasesta ja vedin komeet lipat. ”Lihava poika” jahtas mua ja veti mun takajalat alta erittäin sikamaisesti. Taivas varjele, miten mun luut kolis, ku yritin saada mun tasapainon hallintaan. En oo ihan varma, mut multa saatto mennä lonkka sijoiltaan. Onnex jalat kuitenki näyttäs olevan vielä persuksis kiinni =)
maanantai 17. helmikuuta 2014
Todellaki tyhmää jättää jälkiä rikospaikalle jos jotaki vie... Se täytyy piilottaa hyvin ja kerätä mahdollinen todistusaineisto pois näkyviltä, jottei jää kii. Nyt oon ilmeisesti jättäny jotaki jälkeeni, tai Messi on lavastanu mut syyllisex henkiselle väkivallalle! Siispä kysyn: "Syytetäänkö mua tällä kertaa kotirauhan häirinnästä, päällekarkauksesta, herjauksesta, panettelusta vai kunnian loukkauksesta, vai sitte pelkästään varkaudesta?" Mä tunnustan ainoastaan päällekarkauksen ja herjauksen, tosin mä pöllin myös ruisleipää tuosta pöydältä, eli listan perälle voi lisätä viälä sen varkauden. Mitäs jätätte ne tuohon lojumaan mun kiusax, mul on heikko luanne ton leivän suhteen. Joo joo, mä oon ihan tietonen siitä, että mul on herkkä vatsa ja leipä panee mun henkisen hanurin laulamaan =) "Sou vot!" Mä oon siis kuitenki kusessa, joten lieventääkseni tuomiota, mä kerron kaiken mitään salaamatta, mitään peittelemättä, keinoja kaihtamatta ja laadusta tinkimättä. Mul on nimittäin vähän kiire, et hopi hopi!!
Rakas taivaanisä! Mitään mä en oo koskaan pyytäny, paitsi kerran tasapainosempaa elämää Messille... No, se oli näköjään liikaa pyydetty! No kun se ei kerran toteutunu, rohkenen nöyrimmin pyytää, et mä pääsisin sinne vyöhyketerapiaan! Sen tarkotushan on elvytetään kehon omia parantavia voimavaroja! Hitto, että kuulostaa hianolta. Oon kuullu et se toimis käytöshäiriöihinki, eli Messille just passelia puuhaa.
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Oottakaas, mä yritän käynnistää mun kovalevyä... Kyllä nyt tekis mieli taas kiroolla! Kattelin ikkunasta ulos pihalle, aattelin, et kyl on sitte pimeetä! Ihmettelin, et mitä se Messikin siinä käy irvistelemässä, mut ei sano mitää! Mut sit mä hokasin, jotta mä oon tuijottanu pimiää telkkariruutuu jo ties kuin kauan...
perjantai 14. helmikuuta 2014
tiistai 11. helmikuuta 2014
Voi perseensuti, mä järjestin itteni viimeyänä aikamoiseen liriin! Joo myönnetään, mä olin hieman tahditon. Mä nyt toimin spontaanisti, toimin ensin ja mietin sitte. Mä en oo koskaan osannu käyttää hätäjarrua ajoissa. Tässä mun elämän pendoliinos mennään tuhatta ja sataa, enkä mä käytä ees kiskoja. Mä pääsin taas oikeen kunnolla vauhtiin ja juoksentelin pitkin kämppää. Paskahätä saa mut laukalle, irtoo paremmin ilman kummempaa ähkimistä =) Ja voi sitä ilon päivää, kun se viimein sieltä rykäs pihalle. Siitä se riemu vasta repes! Menin sitte hyppäämään liskojen terraarion päälle, että rytisi (onnex ei menny mitää rikki) ja sieltä se mun elämäni nainen tuli hurjana makuukamarista. Sillon meikäläistä vietiin, jotta hippulat vinku. Se nappas mut hyytävään syleilyyn ja lähti petiä kohti, siitä oli kuulkaas romantiikka kaukana. Kohteessa se runttas mut kainaloon ja piti kiinni. Sit mä tajusin, et sehän pitää mua holdingis! Siinä mennä vilisti 101 dalmatialaista ja elämäni ”Cruella” katto mua tuimasti… uuuh ja mä kehräsin! Täs on se ihanuus, et mitä kovemmin ja rajummin mua käsittelee, sen hurjemmin mä pörisen. Sairasta, mutta totta!
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Mä oon niin onnellinen, et meinaa tulla ihan kyyneleet silmiin. Mun elämä on ollu uskomattoman ihanaa viime päivinä. Mä luulen, et mut on hypnotisoitu! Mä alan pikku hiljaa siis toipuu siitä adoptio uutisesta ja kaikesta huolimatta mä rakastan sitä naista, jonka luana mä asun! Vielä vuosienki päästä, vaikka sen naama näyttäs aaltopahvilta, pakarat olis tipahtanu polvitaipeisiin ja näpit olis ku santapaperii, se on mun elämäni valo!
maanantai 3. helmikuuta 2014
Kaikkien killien pitäs tietää, miltä tulee näyttää tulevana sesonkina. Mä tuon uusia virtauksia ja oon niin ku muodin lähetyssaarnaaja. Mä välitän uusimmat tiedot mikä on in ja mikä on aut! Tää "puffi" on nyt tosi hottia kamaa ja värivalikoimaa on ihan hulppeesti, että jokaiselle löytyy taatusti omansa =) Tosin tää mun villapaita on aika vanha ja kuuluu jo museoon, mut se on tosi lämmin ja oon hikoillu sen kohta piloille. Täs pitää pysyä muadin ja ajan hermoilla, mut mä en voi sille sitte mitään, jos sellaset hitaat elukat, ei pysy näin nopeaälysen muodintuntijan perässä. Mä en kuitenkaan suosittele kenellekkään alpakan villasta tehtyjä kuteita, se nimittäin haisee sonnalta, alpakan persekarvoistako ne lankoja tekee? Kunnon pässinpökkimää sen olla pitää, eikä sit mitää sekotenaruu...
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Tänään mä oon tuijottanu seiniä kunnes en oo nähäny enää mitään… Tein havainnon, et keittiön kellosta oli patteri loppu tai sitte oli aika pysähtyny. Kukat näkyy olevan pitkin purkin reunaa, olis syytä emännänki herätä ja antaa niille juotavaa. Liskojen terraarion klasitki on niin raskaassa tatinassa, ku ovat siellä hieroneet räkäsiä neniänsä ja irvistelly mulle. Perhanan kierot, lierot matelijat! Metukkakin on niin vetelällä päällä, että suorastaan roikkuu vaan tuos soffalla, ku jätkänräkä piikkilanka aidassa! Yritin sitä vähän käydä takomassa tattiin ja purin sen pulleeta persustaa, mutta pamautti mua aivan törkiällä tavalla ohimolle, jotta etköhän lähe jätkä menee! Silmät oli sillä vähän rääpäs, syäny unissaan varmaan kilon sokeria (se osaa niin eläytyy). Sälekaihtimia kävin joutessani oikomassa ja pöly vaan ilosesti leijaili. Kaihtimia ku aikansa tuijottaa, ne alkaa kummasti heiluu ja huomaa et on ittekki pian merihädäs ja alkaa voimaan pahoin.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Mul on böön aut ja mä taidan olla vähän masentunukki! Ai kauhee, multa tais päästä veellä alkava kirosana! Mä sain eilenä nimittäin kuulla ikäviä uutisia! Mulle selvis, et mut on adoptoitu! Mä en voinu uskoo, et multa on pimitetty näin tärkee tiato. Mä oon eläny koko mun pienen elämän valheessa. Mut pieni lohdutus kuitenkin, Messi on mun broidi ja meidät on adoptoitu samasta paikasta, eli sama veri virtaa meidän suanis. Onnex on kuitenki joku, joka on tässä mun tukena näinki vaikeena aikana. Metukka ottaa tän aika rauhallisesti, mut tosin sille on määrätty mielialalääkitys, et se rauhallisuus menee varmaan sen piikkiin. Mä elän nyt haastavaa ja miälenkiintosta aikaa. Mä myönnän, et mä käyttäydyn vainoharhasesti ja tasapainottomasti! Eikö ketään kiinnosta mun henkinen tila!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)