Tänään oli jännä päivä. Isäntä katteli takapihalta lenkkareita ja kuinka ollakkaan ovi oli jääny pikkusen raolleen. Aattelin heti, että nyt mun hetkeni on koittanu! Nyt tai ei koskaan. Lähdin armottomaan juoksuun, että parketti vinku ja oli mennä rullalle mun takanani. Herranen aika miten mahtavalta tuntu juosta ilman valjaita. Nurmikko raapi mun vattanahkaani ja kielot kahisi mun tennareitteni alla. Vihdoinki vapaus ja rajaton nurmikenttä avautu mun eteeni. Hitonmoinen älämölö kuulu mun takana ja ku mä vilkasin olkani yli, isäntä oli jo ilmalennossa ja mätkähti polvilleen mun nenäni eteen. Mä näytin sille kieltä ja huusin "Oo-ta kiin-ni man-daa-rii-ni" ja juoksin naapurin pusikkoon, että voikukat pöllähti. Naapurikki tuli kattoon meidän perheen kesäkarkeloita ja mä kattoin parhaakseni häipyä iha ite kotiovelle. Olihan seikkailu, vaikka sitä ei kestäny ku muutaman minuutin, mutta mun elämäni mahtavin reissu. Ai laik!