-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Olin syömässä ku taas pahaenteinen pärinä kuulu mun vierestä. Täähä on jo toinen kärpääne tänää. Mä mäkätin sille ja aloin tuijottaa sitä. Se pällisteli mua kaapin reunalla ja mä mäkätin vieläkin lujempaa. Eikö se emäntä tajua, jotta mä viestitän sille jotaki! No tulihan se viimein ja sanoin sille, et: "Ota äkkiä lehti ja liiskaa se. Mä vahdin. Ota vaan se isännän veikkaajan (mulle ihan sama) ja tempase sillä ronskisti vaan. Mä vahtasin matalana ja ääneti tilannetta siinä vieressä. "Fatam" ja emäntä huitas niin, että solisluut paukahti. Sitte se sano: -"PRKL! Nääkkö sä sitä? Karkuun pääsi." Mä nousin istumaan, vedin selkäni suoraks ja sanoin ihan ymmärrettävästi silmät selällään: - "HÄ!!!" Näinki kriittisessä tilanteessa, emäntää alko naurattaa.
Nyt ei oo satanu taas hetkeen, mut kelit on muuten ollu aika hanurista. Pekka Pouta puhuu lööperiä ja lupaa taas länteen sateita. Jonku asteinen trombi kävi ravistelemassa pihlajapuita, jotta marjat vaan ropaji. Tuuli teki pikkusen tuhojaan ja paisko männynkäpyjä mihin sattuu. Istuin ikkunalla ja kattelin kieppuvia oksan pätkiä ja mitä mun silmäni näkivätkään!? Tuulen riepottelemalla oksalla lensi tuttu matkaaja, se perhanan kiusaajaorava! Olipa rento näky kattoa sen rotan menoo. Toivottavasti tuuli nakkaa sen seuraavaan kylään.
"Tosta majava oravasta on päästävä eroon! Miten me saatas ämpäri tonne pihalle?" "Naapurilla on räystään alla, kui?" "Mä uittasin sen oravan siinä ämpärissä. Vesikidutus tekis sen suurelle egolle oikein hyvää. Sitte vois kaataa sen suuhun jotaki kemikaaleja, vaikka nestesaippuaa. Samalla tulis sen suu pestyä!" "Kauhee mikä sadisti sä oot. Mä voin pitää plussakorttia sen kaulavaltimolla ja tuijottaa syvälle sen silmiin, moon siin hyvä." "Jep, sä alat oppia. Saa orava pyytää anteeks, et haukku sua läskiks. Son mun yksinoikeus."
"Metukka kato! Tuol on taas toi perhanan rotta, joka käy aukomassa päätään sulle täs ikkunan alla." "Se mikää rotta oo, son orava." "Ihan sama, olkoon vaikka majava. Katteleppa se plussakortti jostaki." "Ei ollenkaan helppo tapaus, nopee ku nuoli ja yhtä paha suustaan ku sä." "Just! Mut kosto on sulonen. Hyvä ku kerroit mulle, et se kiusaa sua. Mä hoidan homman, en tiedä vielä miten."
tiistai 19. elokuuta 2014
Kolmas Nainen - Lautalla
![]() |
Minä
lautallani kellun Ulapalla turhuuden |
|
Melkein
kuulen hiljaisuuden Tunnen ihollani sen |
![]() |
Lokikirjaan
rivin uuden Ratokseni runoilen
Päivän
kauempana lapsuutta
|
maanantai 11. elokuuta 2014
Manun turvaohjeet "lennolle." ”Oman turvallisuutenne vuoksi suosittelemme, että ette seisoskele käytävillä tai varateiden läheisyydessä lennon aikana. Huushollissa tuskin kukaan nukkuu, mutta jos näin käy, on suositeltavaa siirtyä lentoreitin läheisyydestä turvalliseen paikkaan, kuten vaatehuoneen lattialle. Hätätilanteessa teidän tulee aina noudattaa Messin antamia ohjeita. Happinaamarit tulevat esiin yläpuoleltanne jos ilmanpaine laskee lennon aikana. Asettakaa naamari ensin omille kasvoillenne ja jos naurattaa liikaa, unohda naapuri ja huolehdi oman ilokaasun saamisesta. Messi antaa tarvittaessa jysärit defibrilaattorista, mikäli sydänkäyrä näyttää suoraa. Tarkemmat ohjeet pakkolaskuasennosta löydätte turvaohjeesta, joka on keittiön kaapissa. Tärkeintä on kumartua mahdollisimman alas tai seisoa nurkassa, kasvot kohti tapettia. Täällä ei ole exit-kilvin merkittyä poistumistietä. Ainut ulospääsy on etu- tai takapihanovi. Messi näyttää nyt lähinnä olevien poistumisteiden sijainnin. Huomioittehan, että lähin poistumistie saattaa olla takananne ja ainut mahdollisuutenne selvitä katastrooffilta."
torstai 7. elokuuta 2014
Kärpääne oli häirinny mua koko yön ja oon yrittäny saada sitä nyt aamulla hengiltä. Son sitte pirun nopee paskakärpääne, pullee persus ja pitää sellasta jumalatonta meteliä. Siinä se meni ja lähdin rynnimään sen perään. Enhän mä ny muuta nähny, ku sen pirun pörilään ja seuraukset oli sen mukaset. Onneks ei tullu mittavia vahinkoja, muutama hiusmurtuma saattaa illalla vähän muistutella ropassa. Taas se lensi mun ohitteni! Hitto se oli katkoa mun viiksikarvat. Huitasin ja se oli siinä. No niin, nyt ollaanki sitte ruohonjuuritasolla. Nostin käpälää ja valmistauduin kattomaan hirvittävää näkyä ruhjoutuneesta ruumiista. Mit vit? Istuin siinä huuli pyöreenä ja ihmettelin mihinä se on? Sitte mä tunsin jalkapohjassani, anturoitten välissä pärinää ja kärpäänen kysy: ”Oletko sä tyhmä stna?” ja sinne meni menojaan.
Kokeillaas tämmööne selfie kuva ku niistä niin puhutaan. Tässä onki sitte lihasta joku solu. Posket on täynnä just leivän päältä pöllittyä broiskun fileeleikettä, enkä oo vielä jääny ees kiinni. Yritän niellä sitä hulluna tässä alas. On niin käheen näkönen kaveri täs kuvas, että rakastuisin jos voisin.
sunnuntai 3. elokuuta 2014
Makasin takapihalla ottamassa aurinkoa ja kuuma misu mun vierelläni paranteli asentoa. Se käänsi kylkee ja mutisi jotain aivan käsittämätöntä, vaikka oli täydessä unessa. Kultaketju mun kaulallani oli polttavan kuuma ja sain polttomerkin siitä nahkaani. Kaukana pihatietä pitkin ajeli auto talolle päin ja mitä lähemmäs auto tuli, sen sakiammaks pölypilvi kävi. Hiljaisuuden rikko pakoputken paukahdus. Kuskin ajotyyli oli vähintäänkin huolestuttava alhaisen nopeuden takia, että olis voinu kirjottaa sakot. Ties vaikka kuski oli kännissä. Seurasin lähestyvää autoa ja se pysähtyki pihaan. Mietin, kuka saakelin sekopää läimii autoonsa keltasia kukkatarroja? Vihreestä hippimobiilista aukes natiseva etuovi. Autosta nousi käsi, joka kouristuksen omaisesti väänty rauhanmerkiksi ja tuttu ääni tervehti iloisesti: "Moro. Mitä miäs?" Ei jumankauta! Metukka! Hieroin silmiäni. Makasin todellakin auringossa ja se kuuma misu mun vierelläni oliki emäntä. Metukka huuteli ja varotteli keittiön ikkunasta, jotta mun vattanahkani kärähtää kohta. Saakeli näitä helleunia!
Mä jouduin käymään lomalla lekurilla. Mun elimistö tappeli kaksi päivää rokotteen myrkkyjä vastaan, ennen ku mä tokenin. Mulle nousi kuume, eikä oikeen mikään huvittanu. Pakki oli pikkusen sekasin ja peräpääki ummessa ku hautaholvi. Meinasin jo, että mun lomani on ny piloilla ja päivät meni ihan pelastusarmeijalle. Metukka oli vähän huolissaan ja piti musta huolta. Tässä ajassa saatiin kyllä molemmat yliannostus veljesrakkautta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)