Eilen aamulla mulle annettiin taas lääke ja sen jälkeen mä katosin ku pieru saharaan. Emäntä lähti sitte "lääkärin määräyksestä" Tropiclandiaan. Mul oli jotenki aivot offilla ja en tajunu, et se tekee lähtöä johonki. Ku se illalla sitte tuli, en menny edes alas tervehtii. Siellä se huutelin mun nimeäni ja pakkohan se oli alas mennä ku, naapurikki varmaan kuuli sen kailotuksen. Mä olin edelleen hieman loukkaantunu ja otin sellasen perus veemäisen ilmeen. Mä aloin huutaa emännälle, että sydäntä särki. Se otti mut kiireesti syliin ja yritti pussata. Mä työnsin sitä käpälillä pois, että: "Lähe menee. Ja missä hitossa soot ollu koko päivän?" No hirvee ikävähän mun oli ja en voinu enää pidättää mun tunteita. Sopiminen on sitte ihanaa.