-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Eilen aamulla mulle annettiin taas lääke ja sen jälkeen mä katosin ku pieru saharaan. Emäntä lähti sitte "lääkärin määräyksestä" Tropiclandiaan. Mul oli jotenki aivot offilla ja en tajunu, et se tekee lähtöä johonki. Ku se illalla sitte tuli, en menny edes alas tervehtii. Siellä se huutelin mun nimeäni ja pakkohan se oli alas mennä ku, naapurikki varmaan kuuli sen kailotuksen. Mä olin edelleen hieman loukkaantunu ja otin sellasen perus veemäisen ilmeen. Mä aloin huutaa emännälle, että sydäntä särki. Se otti mut kiireesti syliin ja yritti pussata. Mä työnsin sitä käpälillä pois, että: "Lähe menee. Ja missä hitossa soot ollu koko päivän?" No hirvee ikävähän mun oli ja en voinu enää pidättää mun tunteita. Sopiminen on sitte ihanaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti