-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

lauantai 12. heinäkuuta 2014

Lomareissu välillä Kouvola-Seinäjoki. Siirtymävaiheet on mulle tosi haastavia, enkä mä meinaa niistä tehdä emännällekkään yhtään sen helpompaa. Tsiisus, että tuliki taas kirooltua koko viikon edestä. Mulla on jo periaate, että autohon mä en sitte ihan helpolla mene. Vedin liinat lukkoon, ku hoksasin, jotta nyt on mummilan reissu loppu ja autoon pitäs lähtiä. Rappukäytävässä vetäsin sellasetki mollit, että maa tärisi. Emäntä otti kainaloitten alta kiinni ja vei kohti ulko-ovea. Pakko oli yrittää vielä huudon säestämänä läpsiä emäntää ja ku en ylettyny, nopeahko vartalon oikasu, käännös ja hervoton takajalkapotku emännän rintalastaan. Siitäki on tullu pirun taitava, koska se ennakoi tilanteen ja heilautti mut jotenki käsittämättömällä tavalla, että villi luonto silmissä vilahti ja olinki jo autossa. Matka alko ihan normaaleissa merkeissä Messin säestyksellä ja tunnin pysähdyksillä. Kusilootaa tarjottiin ihan kyllästymiseen asti, mutta ihan turhaan, mä en oo siihen ennenkään kyykänny, eikä luonto anna periksi kyykkiä nytkään. Autossa on ihan rento olla. Pelattiin aipädillä ja Metukan korvat tongin samalla, ku oli sitä luppoaikaaki. Parkanossa oliki sitte emännälle hieman seliteltävää. Meidät otettiin pihalle ja taas tyrkytettiin lootaa. Kusilaatikon tyrkyttäminen oliki ihan turhaa, koska vahinko oli jo tapahtunu. Mitään en matkalla virkkanu, hymyilin vaan sellane sekava virne naamalla. Koskaan ei oo näin käyny ja tää oli kyl tosi noloo. Oli tässä se hyvä puoli, että ku lorotin pikkuhiljaa, ni Metukkakin kastu huomaamatta siinä sivussa. Emäntä aprikoi kumpi se meistä oli, kyllä me molemmat oltiin niin nesteessä. Viimein oltiinki kotona ja käytihin Messin kans yhdes suihkussa ja syötihin raskaasti.

"Fak! Älä akka luule, että tää menee yhtään helpommalla nytkään. Äläkä puhu mulle mitään.
Mä en oo yhteistyöhalunen kenenkään kanssa. Sitäpaitsi, takajalkapotku on vielä tekemättä."



"Hyi saakeli! Etkö sä huolehdi sun henkilökohtasesta hygieniasta enää ollenkaan?
Ootko sä kauhonu näillä äyskäreillä hiekkaa? Mul on muute veskihätä ja sinä pidät naamas kiinni tai se turpoo kiinni.
Mä meinaan pinnata kotio asti, mä kyl selviin tästä."



"Lähteeks Mauno sul hanurinkarvoi, ku sä nualet niitä? Mul on jääny kieli kitalakeen kiinni sellaseen karvatöntyrään!
Oli muuten suhteellisen hapokkaat lirut sulla. Mä vaan ihmettelin, mikä täällä niin lämmittää ja alkas silmii kirvelee.
Miten sä ny tuollalailla päästit tulemaan? Olisit vaan hoitanu lootaan hommat, ei oltas jouduttu pesullekkaan.
Ei hitto mikä reissu!"



"No ihan turha olla jälkiviisas, tehty mikä tehty. Son muute ressikarvaa, mikä pöläjää. Näin suihkun jälkeen kaikki irtokarva lähtee iha hulluna. Kato Metukka miten notkee mä oon, vähän ku kumikana. Heh heh!"


3 kommenttia:

  1. Ei jumaliste taas tyrät rytky kun näitä nauroi :D Aivan huippua :D

    VastaaPoista
  2. Aivan loistavaa... päiväni pelasti Manu ja Messi;)

    VastaaPoista
  3. Hahahahaaaahahhaaaa! Mä kuolen nauruun :D

    VastaaPoista