 |
| Voi hyvä tavaton sentään, tiesiks sää, jotta sun silimät menee kierohon ku mä teen näin? Mä tutkin sun tukan sitte vielä, et oo paikallas. Posket kokeilen sitte viimiseks, onko ne kovin elastiset. |
-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
maanantai 29. syyskuuta 2014
Meillä kävi tänään niitä vieraita, Anne ja Sanna. Osasivat jopa käyttäytyä hyvin. Emäntä sai suklaatia ja minä... niiiiin? Hetkinen! Mitäs minä sain? Sain lämmintä poskea kokeella ja pikkuusen siinä muutenki hiplaalla. Kiharaane tukka oli haastava haistella, ku noukka piti tunkia niin syvälle, jotta meinas aivan sinne tukkatarhaan hävitä koko miäs. Sainhan minä ja Metukka vielä silityksiä ja tolkuttoman paljon huomiota. Juurikin sitä, mitä tarvittee. Metukka tosin lämpes vähän jälkijunas, et jos ei järki pelaa, miten sitä voi olettaa, et järki juoksis vieraitten aikana yhtää sen nopiammin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti