Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa: "En se minä ollut! Se oli Pirkka" -"Täytyy myöntää, että voimaa on ku pienes kyläs, pysyis vaan sisäl " -"Perhana Mauno! Miten sä oot onnistunu saamaan tän tynnyrin nurin? Meinas tulla shitit housuhu, ku rysähti." -"Tää ny vielä mitään, mut ootas ku emäntä käy vaatehuonees, vetelin kaikki kylpypyyhkeet hyllyltä alaha." -"Sä oot aivan sakia! Mitä sun päässä oikeen liikkuu?" -"Älä muuta virka! Mun salattu sielunelämä on arvotus mulle itellekki."

-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

"En se minä ollut! Se oli Pirkka" -"Täytyy myöntää, että voimaa on ku pienes kyläs, pysyis vaan sisäl " -"Perhana Mauno! Miten sä oot onnistunu saamaan tän tynnyrin nurin? Meinas tulla shitit housuhu, ku rysähti." -"Tää ny vielä mitään, mut ootas ku emäntä käy vaatehuonees, vetelin kaikki kylpypyyhkeet hyllyltä alaha." -"Sä oot aivan sakia! Mitä sun päässä oikeen liikkuu?" -"Älä muuta virka! Mun salattu sielunelämä on arvotus mulle itellekki."

Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa

-

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti