Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa: Tuli tästä kuvasta mieleen... Penikkana mun persus oli emännälle pakkomielle (on vieläki) ja tarkisti aina mun takapualen joka kakkarykäsyn jälkeen. Nooh ei siinä vielä mitään, mutta ku meidän eläinlääkäri sano sille joskus et: "Sinä oot sen emo nyt ja emothan nuolee pentujensa pyllyt, joten rohkeesti vaan." Hyi saakeli. Nyt son alkanu pesee mua ja yrittää nualla mun korvaa...

-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Tuli tästä kuvasta mieleen... Penikkana mun persus oli emännälle pakkomielle (on vieläki) ja tarkisti aina mun takapualen joka kakkarykäsyn jälkeen. Nooh ei siinä vielä mitään, mutta ku meidän eläinlääkäri sano sille joskus et: "Sinä oot sen emo nyt ja emothan nuolee pentujensa pyllyt, joten rohkeesti vaan." Hyi saakeli. Nyt son alkanu pesee mua ja yrittää nualla mun korvaa...

Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa

-

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti