Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa: -"Manu, mihinä se mun sinipunaane piipunrassi on? Ei sunkas se oo imuriin joutunu?" -"Ei oo. Mä näin sen siinä kaapissa, kumppareitten vieres." -"Älä kuseta! Mä en mee enää tohon lankaan. Viimeks väitit, et sieltä pääsee Narniaan ja kissan viikset. Istuin siellä viimeks tunnin ja ei tullu ku valosokeus se jälkehe." -"Älä urpo narise siinä. Hitto sun kanssas, ku opastas sokeeta miinakentällä!!! Mä tuun sun kans sinne. Mees ny sä ensin..."

-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

-"Manu, mihinä se mun sinipunaane piipunrassi on? Ei sunkas se oo imuriin joutunu?" -"Ei oo. Mä näin sen siinä kaapissa, kumppareitten vieres." -"Älä kuseta! Mä en mee enää tohon lankaan. Viimeks väitit, et sieltä pääsee Narniaan ja kissan viikset. Istuin siellä viimeks tunnin ja ei tullu ku valosokeus se jälkehe." -"Älä urpo narise siinä. Hitto sun kanssas, ku opastas sokeeta miinakentällä!!! Mä tuun sun kans sinne. Mees ny sä ensin..."

Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa

-

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti