Mä oon niin onnellinen, et meinaa tulla ihan kyyneleet silmiin. Mun elämä on ollu uskomattoman ihanaa viime päivinä. Mä luulen, et mut on hypnotisoitu! Mä alan pikku hiljaa siis toipuu siitä adoptio uutisesta ja kaikesta huolimatta mä rakastan sitä naista, jonka luana mä asun! Vielä vuosienki päästä, vaikka sen naama näyttäs aaltopahvilta, pakarat olis tipahtanu polvitaipeisiin ja näpit olis ku santapaperii, se on mun elämäni valo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti