-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Nyt vaihtu hiippakunta! Mun elämä on niin kiihkee temposta, et mä oon unohtanu kokonaan mun henkisen kodin. Alotin just joogan ja se taitaa olla ylivoimasesti mun juttu ja kroppa kiittää! Sehän on Madonnanki timmin vartalon salaisuus. Noh, mä alotin reippaat venytykset ja hengittelin syvään kaikes rauhas, meinas siinä rytäkässä käsiki irrota... ”lihava poika” tuli siihen ja rojahti ku ammuttuna siihen mun joogamatolle. Sitte se alko repii itteään mitä irvokkaimpiin asentoihin ja mun luavuus meni tukkoon kerta laakista. Siinä se pyöri ku tennispallo pulleen persuksen varassa ja tuumas "En mä oo lihava, mä oon vaan horisontaalisesti suhteeton." Tää on kyllä sellanenki henkinen elinkautinen, että ei muuta ku tikkua kynsien alle.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti