-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tänään mä oon tuijottanu seiniä kunnes en oo nähäny enää mitään… Tein havainnon, et keittiön kellosta oli patteri loppu tai sitte oli aika pysähtyny. Kukat näkyy olevan pitkin purkin reunaa, olis syytä emännänki herätä ja antaa niille juotavaa. Liskojen terraarion klasitki on niin raskaassa tatinassa, ku ovat siellä hieroneet räkäsiä neniänsä ja irvistelly mulle. Perhanan kierot, lierot matelijat! Metukkakin on niin vetelällä päällä, että suorastaan roikkuu vaan tuos soffalla, ku jätkänräkä piikkilanka aidassa! Yritin sitä vähän käydä takomassa tattiin ja purin sen pulleeta persustaa, mutta pamautti mua aivan törkiällä tavalla ohimolle, jotta etköhän lähe jätkä menee! Silmät oli sillä vähän rääpäs, syäny unissaan varmaan kilon sokeria (se osaa niin eläytyy). Sälekaihtimia kävin joutessani oikomassa ja pöly vaan ilosesti leijaili. Kaihtimia ku aikansa tuijottaa, ne alkaa kummasti heiluu ja huomaa et on ittekki pian merihädäs ja alkaa voimaan pahoin.




1 kommentti:

  1. sunnuntai voi olla joskus vähän tylsä päivä kun kaikki vaan haluu löysäillä

    VastaaPoista