Eilenä mun elämäni pendoliino suistui tyystin raiteiltaan. Meille kannettiin sellanen nyrkillä tapettava pikkunilkki. Tsiisus mun verenpaineet nousi tähtitieteellisiin lukemiin ihan hujauksessa. Yx kax mun suusta lensi sylkyä ja mun kurkusta pääsi sellanenki murahrus, jotta mä olin ittekki aivan kauhusta kankia. Messi katto mun päälle ja sano jotta "Nyt ei hyvä heilu" ja lähti lätkimään. Perhana, se jätti mut yksin pualustaa meidän kotia siltä rääpäleeltä. Täähän oli suarastaa kotirauhan rikkomista. Luaja paratkoon tätä touhua kesti vajaat pari tuntia, kunnes kotiin tunkeutujat sitte lähti. Siitä se elämä vielä mielenkiintosemmax meniki, meinaan Messinki pärstä alko nyt ärsyttämään. Pitkin iltaa siinä sitte ärjyin koko porukalle ku leijona. Mut kyl se verenpaine alko pikku hiljaa siitä viimein laskee. Pikkukillin emäntä yritti hieroa tuttavuutta mun kanssa, mut teki siinä kyllä suuren virheen. Mä olin niin ahristunnu, etten aatellu enää selkeesti, joten muhun ei saanu enää mitään kontaktia. Kahdentoista eri elukan hajut sekotti mun pääni vallan tyystin. Myönnetään, mä käyttäydyin kyllä aika uhkaavasti sitä mummaaki kohtaa ja mä oon niiiiin sori siitä. Mun käytös oli rumaa ja homma meni pikkusen reisille. Olihan tässä elämäni junaan jälleen uusi kokemus.