-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

torstai 3. huhtikuuta 2014

Päivä valkeni aamulla tavallista aikasemmin. Istuin ikkunan ääreen kattelemaan ja nautin ihanasta hiljaisuudesta. Sitte mä näin jotain uskomattoman upeeta... Siinä se istu aivan mun ikkunani alla ja katto mua niillä tummilla, suklaanruskeilla silmillä. Ihan vattaa kouras ja häntää nipristi. Mä tuijotin sitä monttu auki ja näytin varmaan ihan vajakilta. Mä en uskaltanu silmää räpäyttää, ettei se vaan katoo. Mietin, onx tää ees todellista? Seki jäi tuijottamaan mua (ehkä vähän riettaastikki) ja se iski mulle silmää. Sen turkki loisti ku kultalanka aamuauringon säteistä. Se nousi takajaloilleen ja tuuli tuiversi sen turkkiin somia, pieniä pyörteitä. Tän täytyy olla kyl joku uus pitkälle jalostettu rotu, sillä oli tosi pitkät korvat ja mielettömän pitkä, kaunis runko. Moon rakastunu!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti