Päivä valkeni aamulla tavallista aikasemmin. Istuin ikkunan ääreen kattelemaan ja nautin ihanasta hiljaisuudesta. Sitte mä näin jotain uskomattoman upeeta... Siinä se istu aivan mun ikkunani alla ja katto mua niillä tummilla, suklaanruskeilla silmillä. Ihan vattaa kouras ja häntää nipristi. Mä tuijotin sitä monttu auki ja näytin varmaan ihan vajakilta. Mä en uskaltanu silmää räpäyttää, ettei se vaan katoo. Mietin, onx tää ees todellista? Seki jäi tuijottamaan mua (ehkä vähän riettaastikki) ja se iski mulle silmää. Sen turkki loisti ku kultalanka aamuauringon säteistä. Se nousi takajaloilleen ja tuuli tuiversi sen turkkiin somia, pieniä pyörteitä. Tän täytyy olla kyl joku uus pitkälle jalostettu rotu, sillä oli tosi pitkät korvat ja mielettömän pitkä, kaunis runko. Moon rakastunu!