-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Viime yänä eteisessä hiipi killi mua vastaan. Sen ulkomuoto kammottava pimeässä hohti. Näin viirusilmät tuikkimassa, luimukorvat heilumassa ja luihun rungon keinumassa. No, eipä ollut näky kaunis! Silmille mä tassut nostin ja killi myös perässä omansa nosti. Silloin sen mä tajusin, peilissä olikin tuttu kuvastin. Messi nauroi rappusilla, aivan tukehtua oli nauruun. Tästä et sitte puhu kellee, musta ei tehdä kylän pellee.


Lähettänyt klo

2 kommenttia:

  1. Unknown27. huhtikuuta 2014 klo 9.36

    Haha Valtsukin ensin npelästyi omaa kuvastin,sitten huusi tuu leikkimään mutta oli tylsä kaveri kun ei tullut :D

    VastaaPoista
  2. Johanna27. huhtikuuta 2014 klo 10.39

    Valtsu ihanainen <3

    VastaaPoista

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)