-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.
sunnuntai 31. elokuuta 2014
Olin syömässä ku taas pahaenteinen pärinä kuulu mun vierestä. Täähä on jo toinen kärpääne tänää. Mä mäkätin sille ja aloin tuijottaa sitä. Se pällisteli mua kaapin reunalla ja mä mäkätin vieläkin lujempaa. Eikö se emäntä tajua, jotta mä viestitän sille jotaki! No tulihan se viimein ja sanoin sille, et: "Ota äkkiä lehti ja liiskaa se. Mä vahdin. Ota vaan se isännän veikkaajan (mulle ihan sama) ja tempase sillä ronskisti vaan. Mä vahtasin matalana ja ääneti tilannetta siinä vieressä. "Fatam" ja emäntä huitas niin, että solisluut paukahti. Sitte se sano: -"PRKL! Nääkkö sä sitä? Karkuun pääsi." Mä nousin istumaan, vedin selkäni suoraks ja sanoin ihan ymmärrettävästi silmät selällään: - "HÄ!!!" Näinki kriittisessä tilanteessa, emäntää alko naurattaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
siis mitä,näinkin vakavassa tilanteessa emäntä nauroi....just lyöny hutin ja nauraa...huhhuh hävetä sen ois pitäny
VastaaPoistaNiimpä =)
VastaaPoistaÄläs huoli Manu. Koht ku tulee pakkaset ni jo loppuu niitten kiusankappakeiden pärinät kerralla. Sit nauretaa ku ne makkoo ketarat oikosenaa kualleena, hähhähhää ��
VastaaPoista