-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Makasin takapihalla ottamassa aurinkoa ja kuuma misu mun vierelläni paranteli asentoa. Se käänsi kylkee ja mutisi jotain aivan käsittämätöntä, vaikka oli täydessä unessa. Kultaketju mun kaulallani oli polttavan kuuma ja sain polttomerkin siitä nahkaani. Kaukana pihatietä pitkin ajeli auto talolle päin ja mitä lähemmäs auto tuli, sen sakiammaks pölypilvi kävi. Hiljaisuuden rikko pakoputken paukahdus. Kuskin ajotyyli oli vähintäänkin huolestuttava alhaisen nopeuden takia, että olis voinu kirjottaa sakot. Ties vaikka kuski oli kännissä. Seurasin lähestyvää autoa ja se pysähtyki pihaan. Mietin, kuka saakelin sekopää läimii autoonsa keltasia kukkatarroja? Vihreestä hippimobiilista aukes natiseva etuovi. Autosta nousi käsi, joka kouristuksen omaisesti väänty rauhanmerkiksi ja tuttu ääni tervehti iloisesti: "Moro. Mitä miäs?" Ei jumankauta! Metukka! Hieroin silmiäni. Makasin todellakin auringossa ja se kuuma misu mun vierelläni oliki emäntä. Metukka huuteli ja varotteli keittiön ikkunasta, jotta mun vattanahkani kärähtää kohta. Saakeli näitä helleunia!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti