-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

torstai 7. elokuuta 2014

Kärpääne oli häirinny mua koko yön ja oon yrittäny saada sitä nyt aamulla hengiltä. Son sitte pirun nopee paskakärpääne, pullee persus ja pitää sellasta jumalatonta meteliä. Siinä se meni ja lähdin rynnimään sen perään. Enhän mä ny muuta nähny, ku sen pirun pörilään ja seuraukset oli sen mukaset. Onneks ei tullu mittavia vahinkoja, muutama hiusmurtuma saattaa illalla vähän muistutella ropassa. Taas se lensi mun ohitteni! Hitto se oli katkoa mun viiksikarvat. Huitasin ja se oli siinä. No niin, nyt ollaanki sitte ruohonjuuritasolla. Nostin käpälää ja valmistauduin kattomaan hirvittävää näkyä ruhjoutuneesta ruumiista. Mit vit? Istuin siinä huuli pyöreenä ja ihmettelin mihinä se on? Sitte mä tunsin jalkapohjassani, anturoitten välissä pärinää ja kärpäänen kysy: ”Oletko sä tyhmä stna?” ja sinne meni menojaan.


1 kommentti: