Elämää Itämaisten kissaveljesten kanssa: Mä jouduin käymään lomalla lekurilla. Mun elimistö tappeli kaksi päivää rokotteen myrkkyjä vastaan, ennen ku mä tokenin. Mulle nousi kuume, eikä oikeen mikään huvittanu. Pakki oli pikkusen sekasin ja peräpääki ummessa ku hautaholvi. Meinasin jo, että mun lomani on ny piloilla ja päivät meni ihan pelastusarmeijalle. Metukka oli vähän huolissaan ja piti musta huolta. Tässä ajassa saatiin kyllä molemmat yliannostus veljesrakkautta.

-

Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Mä jouduin käymään lomalla lekurilla. Mun elimistö tappeli kaksi päivää rokotteen myrkkyjä vastaan, ennen ku mä tokenin. Mulle nousi kuume, eikä oikeen mikään huvittanu. Pakki oli pikkusen sekasin ja peräpääki ummessa ku hautaholvi. Meinasin jo, että mun lomani on ny piloilla ja päivät meni ihan pelastusarmeijalle. Metukka oli vähän huolissaan ja piti musta huolta. Tässä ajassa saatiin kyllä molemmat yliannostus veljesrakkautta.

1 kommentti:

Jasmin, Vertti,Pyry ja Nero3. elokuuta 2014 klo 4.43
<3
VastaaPoista
Vastaukset

Lisää kommentti