-

-
Elämää itämaisten kissaveljesten kanssa on kertomus määrätietoisesta kissasta, Manusta, joka haluaa tehdä asiat niin, kuin itse parhaakseen näkee. Manu ei kysele toisten mielipiteitä, vaan toimii ajattelematta hetken mielijohteesta. Manun "elämän pendolinolla" pääsee lujaa, mutta toimivatko hätäjarrut? Manun luonteeseen kuuluvalla tavalla kaikki kääntyy monesti päälaelleen ja pienistäkin vastoinkäymisistä saattaa tulla katastrofaalinen murhenäytelmä. Päättäväisyydellä, jääräpäisyydellä ja lujalla tahdonvoimalla Manu löytää kuitenkin aina jotakin hyvää elämästä. Manu on sosiaalinen, mutta kuitenkin itseään rakastava päällepäsmäri, joka sättii veljeään Messiä. Pääseekö Messi pakoon nousevaa myrskyä? Manu kertoo veljesten arkielämästä ja tohelluksista päiväkirjatyylillä mitään salaamatta ja totuuden mukaisesti.

perjantai 17. tammikuuta 2014

Mä kärsin selkeesti hapenpuutteesta. Mul on varmaan kauhiat silmäpussit, oon herätelly porukkaa jo aamuyöstä varhain. Alotin pikku hiljaa terroriteot tallomalla emännän päällä ja rapistelin nappuloita papukipolla. Sitte mä kantelin siinä vesikupissa uitetun mutkalle väännetyn piipunkrassin petiin ja nakkelin sitä siellä. En kyllä tajua mix mulle oltiin niistä niin kiukkusia. Mähän olin just pessy sen, että puhdasta piti olla joo. Ei ehkä ollu ihan fiksua siirtää sitä suoraan vesikuvista emännän naamalle! Mut mun mielest näit agressioit pitää saada purkaa märkinä leluina menemään. Son jotenki puhistavaa. No arvaahan sen, että mä sain lähdot. Perhana, mua ei vaan enää väsyttäny ja sitä paitsi mun tartti jo saada aamupalaa. Kun kerran mitään ei tapahtunu, mä alotin mun kuuluisaksi tulleen "hiekkalaatikko rumban". Mä juoksin rappusia ylös alas, mölisin yläkerrassa että koko kämppä kajahti. Sitte mä aloin hakkaamaan sälekaihtimia ja menin sitte viimein kuselle, että anturat iski kipinää. Raavin laatikon pohjat päällimmäisex ja ootin... Kurkkasin ovelta, "mitä?, ei ketään vieläkään. Siis ketään ei kiinnostanu, mikä on mun laatikolla käynnin aamusaldo! Aattelin että jos mä nyt sitkeesti jatkan tätä laatikko touhua, kyllä se akka pian sieltä nousee... Musta jotenki tuntu, et mul on kanava vähän tukkees. Mitä mä oon oikeen eilenä syäny? Tää on elämää. Mä osaan manipuloida tätä porukkaa suorastaan ällistyttävän nerokkaasti =) Adrenaliini suorastaan naputti mun suanis. Hetkinen, mun kynnet on ihan liian pitkät, mua on laiminlyäty, ne tarttee leikata. Mulle tuli kumma olo ja mä tajusin, et mä meen ihan kohta sokkiin!


Järkevää se ei ollut, mutta hauskaa oli =)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti