Miksi olla vaikea, kun vähällä vaivalla voi olla täysin mahdoton? |
-
torstai 30. tammikuuta 2014
Ai kauhia! Söin justiinsa seitiä ja pakko lähtee heti liikkeelle, etten mä vaivu koomaan. Kooma ei tosin ollutkaan kaukana, ku mä jouduin erittäin kiperään tilanteeseen… taas kerran. Aattelin, et nakkelen tuos aikani kulux piipunrassia, jotta eväät laskeentuu. No sinnehän se meni soffan taakse ja mä sen perässä kovalla rytinällä. Mä en vieläkään tajua mitä tapahtu, mut mä jäin jumiin! Tää kotimainen laatuliha kärsi aika kovan kolauksen tässä kohtaa! Siellä mä sätkyttelin soffan ja seinän välissä puristuksis ja huusin, että nyt joku ja vähän äkkiä auttamaan tai mä alan hyperventiloimaan ja heitän vielä laatat tänne soffan selkänojalle. Onnex apu oli lähellä ja emäntä yritti saada musta otteen. Siitä ny mitään tullu, aivan ku olis kätensä just rasvannu ja mun roppa vaan lipsu sen käsien välissä. Multa lipsahti muutama hallitsematon kirosana. Mä en tiennykkään, et mä osaan sillä tavalla kiroilla! Hätä ei lue lakia, rivakka kiskasu soffasta ja niin mä putosin sitte lattialla. Metukka istu siinä pirullisen näkösenä et, ”Mitäs tikku tietää? Mä en oo lihava, vaan löysästi pakattu ja tässä tilanteessa siitä olis ollu sullekki apua. Nouse ny ylös sieltä kylmältä lattialta, saat vielä kivuliaan kusitaudin”.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Loistavaa tekstiä! :"D Ja ihania kissoja! <3
VastaaPoistaKiitti =)
VastaaPoista